Elämä voittaa

Koronatilanne on tasaantunut, mutta vaara ei ole ohi. Kesän suuret tilaisuudet on nyt peruttu. Muita rajoituksia aletaan purkaa tautitilanteen sallimissa rajoissa. Tämä vaatii meiltä samalla kertaa malttia ja rohkeutta. Edelleen on tärkeää noudattaa viranomaisten ohjeita.

Kenelläkään ei ole ollut käsissään lopullista totuutta siitä, mikä on tehokkain tapa toimia uuden ja arvaamattoman pandemian kanssa.

En ole lääkäri, tartuntatautien tutkija enkä tilastotieteilijä, enkä aio alkaa asiantuntijaksi. Kaiken epävarmuuden keskellä olen luottanut ja luotan suomalaisten asiantuntijoiden kokonaisarvioon.

Suomalaiset asiantuntijat rakentavat alati muuttuvaa tilannekuvaansa vertaamalla eri maiden tilanteita, toimenpiteitä ja tutkimuksia.

Asiantuntijat kokoavat ja soveltavat kaiken uuden tiedon suomalaisiin olosuhteisiin ja rakentavat niistä malleja, joiden pohjalta teemme päätökset parhaan harkintamme mukaan.

Tilanne ei ole helppo. Ratkomme kriisiä terveyden, turvallisuuden ja talouden näkökulmasta. Suojelemme jokaisen ihmisen arvokasta elämää, erityisesti hauraimpien elämää.

Samalla etsimme keinoja pitää yhteiskunta toiminnassa, tukea yrityksiä, työllisyyttä, ihmisten toimeentuloa ja kestävää kehitystä. 

Käsissä on samalla kertaa inhimillinen hätä sekä karut talousluvut, jotka ennustavat meille synkkää tulevaisuutta, jossa ei ole vara hoitaa yhtä paljon kuin ennen.

Myös pitkittynyt kriisi aiheuttaa kuolemia, jos kansansairauksia ja muita sairauksia ei hoideta riittävästi. 

Tämän vuoksi yhteiskunta tulee rohkeasti avata vaihe ja alue kerrallaan tautitilanteen niin salliessa. Hallituksen työryhmät valmistelevat tiekarttaa koronasta ulos pääsemiseksi.

Rinnalla toimii myös monialainen tieteentekijöiden ryhmä, joka tukee valmistautumista. Nyt tarvitaan kunnolla tutkittua ja punnittua tietoa. 

Olemme oppineet kriisin aikana tekemään etätyötä, oppimaan etäyhteyksin, toimimaan luovasti ja uutta kehittäen, arvostamaan suomalaista ruokaa ja luontoa, pitämään yhteyttä, auttamaan naapuria.

Tästä kaikesta on apua, kun jälleenrakennamme Suomea.

Kun saatamme Suomen mahdollisimman pian normaaliuomiin, pääsemme korjaamaan Koronan jälkiä. Vasta myöhemmin on laajemman arvioinnin paikka, josta otamme oppia tulevaisuuteen.

Avuksi on tulossa useita selvityksiä ja tutkimuksia. Tämä ei ole viimeinen pandemia eikä maailmanlaajuinen kriisi, johon meidän on opittava valmistautumaan.

Meillä jokaisella on mielipiteemme, johon vaikuttavat monet asiat. Olemme monenlaisen tiedon lähteillä.

Mielipiteisiin vaikuttaa myös oma suhtautumisemme kuolemaan ja kuinka lähelle se tulee. Iäkkään ihmisen kuolema tuntuu luonnollisemmalta kuin nuoremman ihmisen kuolema. Äkkikuolema saattaa pelottaa.

Olemme voineet myös vieraantua kuolemasta. Unohtuu, että ihminen ei ole kaikkivoipa eikä kuolematon. Jokainen lähtee täältä ajallaan. Elämä on kokonainen ja arvokas, vaikka se kestää vain hetken tai hyvinkin pitkään. Elämä on lahja. Kuolema on luonnollinen osa ihmisen elämää.  

Koronakuolemien mediaani-ikä on nyt Suomessa 84 vuotta. Jatkossakin tulee suojella ikääntyneitä ja hauraimpia. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus.

On syytä muistaa, että myös eristäminen läheisistä voi heikentää vanhuksen hyvinvointia ja kuntoa, jolloin sairaudet saavat hänestä helpommin lopullisen otteen.

Helsingin vanhusten hoitokodeissa kuolee normaalioloissa joka viikko 150 vanhusta. Loppu voi tulla aivan lievänkin flunssan vuoksi. Nyt koronaan on kuollut kymmeniä vanhuksia. Myös osa koronakuolemista on niin sanottuja luonnollisia kuolemia.

Läheisen menettäminen on aina kipeä asia. Ei ole helppo luopua rakkaasta. Jos ihmissuhde on ollut vaikea, siihen liittyvä oma syyllisyys voi kääntyä helposti toisten syyttelemiseksi. Myös oma pelko voi kanavoitua syyllisten etsimiseksi.

Viranomaiset ovat tehneet parhaansa. Hoitajat ovat tehneet arvokasta ja tärkeää työtään valtavan paineen ja kiireen keskellä, joskus myös oman terveytensä uhalla. Suojavarusteista on ollut puutetta.

Virheitäkin tulee meille jokaiselle. Paras kiitos hoitajille on se, ettemme ala etsiä syyllisiä ja syyllistä heitä vanhusten kuolemista. 

Myös poikkeusoloissa on tärkeää, että läheiset saavat jättää jollakin tavalla jäähyväiset rakkaalleen. Uskon, että ammattilaiset tekevät parhaansa, jotta saattohoito toteutuu lähtijää ja omaisia kunnioittaen.

Meitä kaikkia tarvitaan surevien rinnallakulkijoina aivan erityisesti, kun hautajaiset ovat ohi ja pöydässä on tyhjä paikka päivästä toiseen. Suurin yksinäisyys ja ikävä iskee vasta jälkeenpäin. Ei jätetä ketään yksin. Poimitaan kaikki mukaan. 

Toivotan voimia kaikille läheisensä menettäneille ja erilaisten vaikeuksien kanssa kamppaileville. Tuetaan toisiamme. Yhdessä selviämme. Elämä voittaa.