Viha ja aggressio eivät vie asioita eteenpäin

Mielipide

Marja Sannikan ohjelma viikko sitten perjantaina herätti myrskyn.

Pääasiassa keskustelijat ovat asettuneet jommankumman haastateltavan puolelle, Ebrahimin tai Valtaojan. En ota kantaa mielipiteisiin, vaan esitän syvän huoleni siitä, miten erilaisten näkemysten esittäminen ja psykologisesti turvallinen dialogi ihmisten välillä ovat häviämässä.

Ollessani 18 vuotta turkisalalla eläinoikeusaktivismin kiihkeinä aikoina, huomasin turtuvani siihen, että minua kutsutaan murhaajaksi. Pitääkö sellaiseen tottua?

Julkisesti sitä ei koskaan kyseenalaistettu. 

Erilaisuuden sietäminen kuuluu sivistykseen. Moniarvoiset työyhteisöt ovat tulevaisuuden menestyjiä.

Sivistykseen kuuluu myös se, että ei loukkaa toista edes pahimmassa tunnekuohussa. Eräs n:llä alkava sana on loukkaava, mutta niin on myös nykyään suomalaisten sanavarastoon kuuluva v:llä alkava, sukupuolittunut sana.

Viimeksi mainittu sana saattaa esiintyä kymmenen kertaa jopa varhaisteinien, myös nuorten tyttöjen lyhyissä keskusteluissa. Metromatkoilta kokemusta karttuu.

Jokainen päivä on koulupäivä.

Yhtenä syynä nykytilanteeseen on, että keskustelutaitoja ei enää lasketa kuuluviksi ihmisenä kasvamiseen.

Toisena syynä lienee se, että joka tuutista tulviva disinformaatio sotkee järkevienkin ihmisten aivoratoja.

Liioittelu, kärsimättömyys, kyvyttömyys kohdata ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavoin, tuntuvat jämähtäneen hektisen ajan tunnusmerkeiksi.

Valitettavasti mediakin ruokkii näitä kärjistyksiä lähtemällä niihin mukaan. Asiallisuudesta ei revitä otsikoita eikä pitkiä keskusteluketjuja. Ylilyönnit myyvät. 

Olen feministi. Sen verran haluan kommentoida viime perjantaista Sannikkaa, että mielestäni Ebrahimin raivo ei tukenut tasa-arvoajattelua vaan antoi pikemminkin eväitä heille, joiden mielestä naisen, ja varsinkin valtavirrasta poikkeavan naisen, pitäisi pitää suunsa supussa.

Valtaoja veti pisteet rauhallisuudellaan, eikä sillä, mitä hän todella sanoi, ollut loppupeleissä juurikaan merkitystä.

Lopputulos oli keskustelun irvikuva, koska huomio kääntyi mielipiteistä, argumenteista ja keskustelun pääteemasta täysin toisarvoisiin seikkoihin. Keskustelun puheenjohtaja epäonnistui moderaattorin roolissaan.

Olen asiallisuuden ja pienimmän yhteisen nimittäjän löytymisen kannattaja.

Hyvät keskustelijat tarvitsevat nyt huomiota. Jos keskusta haluaa pitää sivistyspuolueen brändistään kiinni, sen tärkeä tehtävä on korostaa rakentavan keskustelun merkitystä myös silloin, kun tunteet kuohuvat.

Mutta tämäkään ei riitä. Erilaisuutta ei täydy vain sietää vaan se pitää oppia kokemaan rikkautena.

Jokainen päivä on koulupäivä.

Päivi Mononen-Mikkilä

Varapuheenjohtaja

Suomen Keskustanaiset ry