Vastine Paavo Väyrysen kirjoitukseen

Mielipide

Paavo Väyrynen on mielipidekirjoituksessaan kertonut olevansa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta samaa mieltä kanssani. Minä en tunne Väyrysen mielipiteitä niin tarkkaan että voisin olla niistä kaikilta osin sen enempää samaa kuin eri mieltä. Siksi tyydyn kommentoimaan vain muutamaa hänen mielipidekirjoituksessaan esittämäänsä tulkintaa minun mielipiteistäni. 

Väyrysen mukaan ”Tuomioja kirjassaan [Tulevaisuuden varjossa] katuu mukanaoloaan kahdessa turvallisuuspolitiikkaan liittyneessä keskeisessä ratkaisussa.” Ensimmäinen koskisi Naton kanssa tehtyä ns. isäntämaasopimuksena tunnettua yhteisymmärrysasiakirjaa, toinen sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista koskevaa lainsäädäntöä. 

Kuten kirjassani  kirjoitan, olisi väärät käsitykset isäntämaasopimuksesta, jotka äärimuodossaan näkevät sen ”kauttakulkusopimuksena,” pitänyt paremmalla, laajemmalla ja aktiivisesti avoimella valmistelulla ennakkoon torjua.  Samoin olen siitä todennut, että ”Jälkeenpäin asiakirjaa tarkasteltuani on mielestäni myös selvää, että niitä pitkälle meneviä oikeuksia, joita asiakirjan perusteella Nato-joukot kutsuttuinakin saavat toimiessaan Suomessa, ei voida niille antaa ilman, että se perustuisi todennäköisesti perustuslain säätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttyyn lainsäädäntöön, jollaista Suomessa ei ole hyväksytty. Hyväksytty lainsäädäntö sotilaallisen avun pyytämisestä ja antamisesta ei tätä aukkoa täytä.”

Mutta toisin kuin Väyrynen kirjoittaa ei tämän asiakirjan toimittamista eduskunnalle suinkaan viivytelty, vaan se viivytys, johon kirjassani viittaan, koski täysin toista asiaa. Ns. isäntämaasopimus esiteltiin sekä ulko- ja puolustusasianvaliokunnille ennen sen allekirjoittamista, mutta se ei silloin kiinnostanut kumpaakaan valiokuntaa siinä määrin, että olisivat esittäneet siitä keskustelua myös täysistunnossa, jollaista valiokunnat (mutta ei hallitus) olisivat voineet esittää.

Avun antamista ja vastaanottamista koskevaa lainsäädäntöä en jälkikäteenkään arvostele. Ja oli totta kai selvää, että se koskisi niin Ruotsin kanssa tehtävää yhteistyötä kuin EU:n Lissabonin sopimuksen solidaarisuusartiklan soveltamista.

Se, miten näitä asiakirjoja ja sopimuksia Suomen osalta käytetään, on ja pysyy Suomen suvereenissa päätäntävallassa.

Toisin kuin Väyrynen en myöskään tulkitse presidentti Niinistön toimia ja näkemyksiä millään tavoin näissä kysymyksissä minun ja eduskunnan kannanotoista poikkeavina, ovathan ne myös syntyneet hyvässä yhteisymmärryksessä presidentin ja eduskunnan vuorovaikutuksessa.

Erkki Tuomioja

kansanedustaja (sd.)