Vanhukset jäävät heitteille – Tehkää jotain
Puolustaessaan hoitajien oikeuksia ja nostaessaan esiin alan ongelmia ovat ammattijärjestöt onnistuneet tahraamaan oman alansa maineen.
Kukapa haluaisi hakeutua opiskelemaan ja töihin alalle, jonka kerrotaan olevan pelkkää kiirettä, epäkohtia ja ongelmia? Nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa on alettava tosissaan miettimään, miten selvitä kasvavan vanhusmäärän ja
vähenevien hoitajamäärien kanssa.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Omaishoidon tuki tulisi nostaa tasolle, joka vastaa 0,7 hoitajan palkkaa. Sen verran maksaa vanhuksen hoito hoitolaitoksessa.
Tuolla tavalla vanhuksien määrä hoitolaitoksissa vähenisi ja heitä hoidettaisiin omaisten toimesta pidempään.
Lisäksi sukulainen pystyy ruokkimaan, vaihtamaan mummon vaipan ilman sen kummempaa koulutusta, kun sitten sama mummo hoitolaitoksessa vaatii hänen hoitoonsa useamman vuoden koulutuksen.
Ulkomailta tulevat hoitajat. Heidän kotimaassaan suoritettu tutkinto tulisi kelvata myös meillä.
Ei ole oikein, että neljän vuoden sairaanhoitajan pääopinnot ja vuoden laillistamisopinnot omassa maassaan suorittaneet filippiiniläiset sairaanhoitajat saapuvat vanhustenhoidon työkentälle tilanteeseen, jossa heidän sairaanhoitajantutkintoansa ei hyväksytä lailliseksi
tutkinnoksi.
Vaatii varmasti lakimuutoksen, mutta se on tehtävä. He eivät voi toimia lähihoitajan tehtävissä, vaan heidät kelpuutetaan
ainoastaan hoiva-avustajiksi. Se on alentavaa.
Lähihoitajan vanhusten hoito ei eri maissa niin paljon poikkea, etteikö homma hoidu pienellä perehdytyksellä.
Kielitaitokin karttuu töissä ja lisäksi hyvin monet vanhusikään tulevat puhuvat ainakin englantia. Kaikilla on lisäksi tulkkiohjelma kännykässä.
Lähihoitajan palkalla ehkä heitäkin saataisiin tulemaan koska tarve tulee vain kasvamaan.
Hoitajamitoitus matalammaksi ns. keveämmän hoidon yksiköissä. Maassa on kunnilla ja yksityisillä palvelun tarjoajilla tyhjillä satoja hoitohuoneita koska ei ole tarvittavaa määrää hoitajia.
Tehkää jotain, sillä pelkkä puhe ei auta.
Jorma Törmänen