Vanhukset ja ihmisarvoinen elämä
Tutkimusten mukaan arvot ohjaavat valintojamme, sekä toimintaamme muodostaen suhteellisen järjestyksen. Sen mukaan ihminen asettaa päämääränsä ja erottaa oikean väärästä.
Sosiaalityön perustana ovat eettiset arvot. Niiden mukaan sosiaalityöntekijän tulee työskennellä ammattialasta tai paikasta riippumatta. Vanhusta olisi kohdeltava, kuin itseään haluaa kohdeltavan.
Sosiaalialan eettisiin ohjeistuksiin tulisi panostaa. Ammattietiikka pitää olla kunnossa, kun kohdataan kasvokkain vanhuksia arjessa. Voidaan todeta, että ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat lähtökohtina ammattietiikassa.
Ammattietiikan voidaan ymmärtää olevan sosiaalityön kova ydin. Vanhuksille tarjottava sosiaalityö pitää nähdä työnä, joka on keskeinen tekijä asiakkaiden elämänlaadun paranemisen osalta.
Vanhusten sosiaalisiin oikeuksiin kuuluu oikeusturva.
Sosiaalityön arvoina tulee olla sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisarvo, ihmissuhteiden huomioinen, luotettavuus ja osaaminen. Sosiaalityöntekijöiden pitäisi noudattaa näitä arvoja. Olen ymmärtänyt, että luottamus on hallinnossa hyvin keskeinen tekijä.
Vanhustyön periaatteena tulisi mielestäni olla myös taloudellinen tasa-arvo. Tasa-arvon edistäminen on nähty keskeiseksi hyvinvointivaltion tehtäväksi; mielestäni valtion myöntämiä tukia ja eläkettä eläkeläisille ei saa leikata.
Vanhuksilla on oltava ihmisarvon mukaiset ihmisoikeudet hyvinvointiin, kuten kohtuulliseen toimeentuloon, turvallisiin ihmissuhteisiin ja itsensä kehittämiseen.
Vanhusten hoivaan tulee kohdentaa yhteiskunnallisia resursseja ja olen tästä huolissani reaalimaailmassa. Jokaisella suomalaisella vanhuksella olisi oltava ihmisarvoinen elämä. Sosiaalityön arvopohja pitäisi olla kunnossa.
Meidän vanhuksemme ovat tätä yhteiskuntaa kauan rakentaneet, ja ansaitsevatkin hyvää kohtelua. Meidän ei tule unohtaa sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ja nousun sukupolvea ja tulevaisuudessa eläköityvää lähiösukupolvea, suurkaupunkisukupolvea. Sosioekonominen oikeudenmukaisuus pitäisi vanhusten osalta toteutua julkishallinnon sosiaalipolitiikassa.
Sosiaalinen hyvinvointi onkin tärkeätä tälle intressiryhmälle. Vanhuudelle tyypillisien sairauksien tutkimukseen tulee myös mielestäni kohdentaa voimakkaasti resursseja.
Tulee myös huomioida hyvinvointia koskeva perustarpeentyydytys. Vanhuksen elämänlaatu on tärkeä tekijä. Se muodostuu yleisestä tyytyväisyydestä elämään, sekä mielihyvän ja onnellisuuden tunteesta ja tarpeiden tyydyttämisestä.
Elämiseen vaikuttavat esimerkiksi asumisen ongelmat, palvelujen saaminen ja yksinäisyys. Alkoholinkäyttö pitäisi olla kontrollissa.
Hyvin hoidettu yhteiskunnan sosiaalipolitiikka on myös valtion etu.
Väestön ikääntyminen nopeutuu vuosi vuodelta. Vanhusten terveyserot ja köyhyys ovat viime vuosina lisääntyneet.. Tutkimusten mukaan köyhyys on ilmennyt esimerkiksi vanhusten kykenemättömyytenä huolehtia asumiskulujensa lisäksi tarpeellisista lääkehankinnoista.
Mutta jos on poliittista tahtoa, niin vanhuksille voidaan tarjota hyvä elämä.
Yhteiskunta voidaan käsittää keskusteluna.
Toivon, että artikkelini aiheuttaisi keskustelua ihmisten keskuudessa vanhusten asemasta Suomenmaassa, niin lainsäädäntöelimessä vanhuspoliittisessa päätöksenteossa, joukkotiedotusvälineissä, kuin suomalaisessa keskustelukulttuurissa, esimerkiksi vaali-areenalla.
Mikko Kangasjärvi
Valtiotieteiden maisteri
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.