"Vanha tuo pyöräkin on"
Asun Jyväskylän keskustassa. Jos keli ei ole liukas (jäisenä aikana usein on), asioin keskustan alueella pyörällä kulkien.
Kun eläkeläisinä teimme paluumuuton kaupunkiin, epäröin aluksi, että olisikohan pyörä viisasta siirtää jo sivuun. Liikenne kaupungissa oli voimakkaasti lisääntynyt pitkän poissaolomme aikana. Ja toisaalta, ikääkin oli tullut paljon lisää.
”Vanha suola janotti”, ja aloin pyöräillä myös vilkkaan liikenteen seassa. Yllättävän helposti siihen tottui. Kotikaupunki on sijoittanut paljon rahaa pyöräteihin ja -parkkeihin. Tietysti aina pitää olla liikenteessä tarkkana, mutta en ole kokenut, että olisi ongelmia.
Ajelin taas kerran aamuostoksille kauppoihin alakaupungille. Asettelin pyörää telineeseen ja lukitsin pyörän.
Parin metrin päässä istuskeli kukkalaatikon laidalla aamupullonsa jo puoliksi tyhjentänyt ahavoitunut kaveri. Hän katseli mietteliäänä vuoroin pyörää, vuoroin minua ja sanoi sitten: ”Vanha tuo sinun pyöräkin on.”
Vähän loukkaannuin siitä, että nuorekasta pyörääni verrattiin vanhaan mieheen. Kippurasarvisella miesten pyörällä on ikää ehkä vasta nelisenkymmentä vuotta, minulla jo 77 vuotta.
En tiedä pyörän tarkkaa ikää, sillä en aikoinaan ostanut pyörää. Otin pyöränraadon kaupungin romulavalta ja laittelin ajokuntoon. Kohta 20 vuotta pyörä on hyvin palvellut.
Kippurasarvinen ei ole ainoa ”vanha” pyöräni. Autotallissa on myös varapyörä. Sen ostin uutena yli 50 vuotta sitten ja sekin on hyvässä kunnossa. Olen lähiajossa siirtymässä siihen kippurasarvisen sijasta.
Siksi korjailin äsken loputkin pikkuviat vanhemmasta pyörästä. Syy vaihtoon on se, että tämä ”vanha” on naisten pyörä. Ei tarvitse heilautella jalkaa tangon yli, kun jättää pyörää parkkiin tai lähtee siitä pois.
Kerran kävi haaveri, kun heilautin jalkaani tangon yli lähtiessäni liikkeelle. Eipä jalka heilahtanutkaan yhtä korkealle kuin nuorempana, vaan tökkäsi tankoon. Kaaduin kyljelleen katuun.
Mukava kokemus sikäli, että heti tuli ystävällinen nuori mies kysymään: ”Kävikö pahasti, tarvitsetko apua?” Ei käynyt kuinkaan. Tärkein eli pää oli nytkin kypärällä suojattu. Käsi vähän nyrjähti kun jäi vartalon alle, mutta ei siinäkään kipu monta päivää tuntunut.
Kaupunkipyörien lisäksi minulla on mökillä kolme pyörää. Yhden niistä ostin aikoinaan uutena, kun harrastin melko pitkiäkin pyöräretkiä. Se seisoo enimmäkseen varastossa, kun ei muka ole aikaa pitkille pyöräretkille. Kaksi muuta mökkipyörää olen kunnostanut kaupungin romulavan raadoista.
Viimeisimmän, Nopsan, laittelin nyt sienestysaikana, kun en oikein pitänyt toisen romusta kunnostamani pyörän vaihteista. Niitä ei tarvita metsäteillä ollenkaan. Nopsalle tuli hintaa tasan 10 euroa, kun ostin uutena toisen sisärenkaan. Muut varaosat löytyivät vanhoista romuvarastoistani.
Ymmärrän pullon kallistelijaa. Hän näkee siinä istuskeluympäristössään satoja pyöriä joka päivä. Minun pyöriini verrattuna ne kaikki ovat uuden näköisiä.
Sitä vähän ihmettelen, miksi kaikki köyhiksi usein sanotut opiskelijat ostavat niin kalliita pyöriä. Eivät he yleensä kaupungilla ajele sen pitempiä matkoja kuin minäkään.
Omatoimisuudella säästää rahaa näissäkin asioissa. Se uutena ostamani Helkama Kulkuri maksaisi vieläkin käytettyjen pyörien markkinoilla jotakin, mutta halvalla sellaisenkin saisi.
Neljä muuta pyörääni ovat rahallisesti arvottomia, mutta käytössä ihan hyviä ja käteviä. Olisi minulla varaa ostaa vaikka 500 euron pyörä.
Jos olisin pyörän tarpeessa, niin perusnuukana voisin ostaa markkinoilta esimerkiksi satasella sellaisen Helkama Kulkurin, jollainen minulla jo on. Mutta 500 euroa en pyörään sijoittaisi. Jos opiskelijat ovat oikeasti köyhiä, niin luulisi heillekin 100 euroa olevan pienempi raha kuin 500 euroa.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/