Vaihtoiko keskusta puheenjohtajaa gallupien perusteella?
Annoin pölyn hieman laskeutua, ennen kuin lähdin purkamaan tuntojani keskustan ”eliitin” suorittaman hätäjarrutuksen aiheuttamasta, puoluetta repivästä puheenjohtajan vaihto-operaatiosta.
Eräässä rallissakin sanotaan, että” näinhän he olivat sen tuumanneet”. Oliko nyt tässä kyseisessä puheenjohtajan vaihto-operaatiossa tuumattu riittävästi?
Miksi puolueen johtohenkilöt ja ainakin osa varapuheenjohtajista ryhtyi aktiivisesti suostuttelemaan Annika Saarikkoa mukaan puheenjohtajakisaan, vaikka hän oli nimenomaan ilmoittanut, ettei lähde haastamaan toimessa olevaa puheenjohtajaa Katri Kulmunia?
Suostuttelu tuotti viimein tulosta ja Saarikko lupautui kisaan mukaan. Tässä kyseenalaistettiin myöskin Saarikon toimintatapa pysyä päätöstensä takana.
Mitkä olivat ne painavat syyt siihen, että Kulmunin puheenjohtajuuskausi haluttiin katkaista ennen yksiäkään käytyjä vaaleja?
Auttoiko varapuhemiehistö Katria, kun tummia pilviä nousi taivaalle?
Eipä tainnut apua tulla, vaan ryhdyttiin mairittelemaan vastaehdokasta puheenjohtajakisaan.
Keskustassa tehtiin nyt ennenkuulumatonta ja kyseenalaista historiaa heittämällä, tosin puoluekokouksen päätöksellä, istuva puheenjohtaja ulos puheenjohtajan paikalta.
Olin ja olen Katri Kulmunin vankkumaton kannattaja enkä tule koskaan hyväksymään tällaista elitismiä ja harvainvaltaa, joka nyt on nähnyt päivänvalon keskustan johdon ja tietyn toisinajattelevan jäsenistön toimesta.
Eroanko puolueesta? En eroa, ellei eroteta.
Katrin toiminta ja edesottamukset ovat vakuuttanut minut tähän päätökseen. Ensialkuun liikkui mielessä paljon muunkinlaisia ajatuksia.
En olisi kuitenkaan huudellut päätöksistäni julkisuudessa ja median palstoilla, kuten muutamat ovat tehneet ja ilmoittaneet liittyvänsä erääseen populistien kärkipuolueeseen.
Eipä ollut juuret kovin syvällä keskustalaisessa maaperässä näilläkään rehvastelijoilla.
Kuten jo aiemmin kerroin, en tule koskaan hyväksymään tällaista menettelyä, jota hyvinkin voidaan kutsua puolueen puheenjohtajan ”selkäänpuukottamisoperaatioksi”.
Saiko Juha Sipilä puolueen taholta riittävästi tukea? Eipä saanut.
Nyt oli Katri Kulmunin vuoro tulla kaltoin kohdelluksi.
Miksi keskustassa ei koskaan tueta puheenjohtajaa näkyvästi, kun ulkopuolelta hyökätään valheellisin ja vahingoittamistarkoituksellisin puhein puolueen puheenjohtajaa vastaan?
En halua tällä tunteilulla ja huonojen asioiden esiin nostamisella vahingoittaa hyvää puoluetta, mutta totean vaan, että joitain asioita voisi ehkä tehdä paremminkin.
Luottamus on tärkeä asia politiikassakin. On lähes mahdoton toimia menestyksellisesti puolueen puheenjohtajana, jos lähimmät tahot, eli varapuheenjohtajat ja puoluejohto toimivat tahoillaan vastoin puheenjohtajan tiedossa olevaa yhteisesti sovittua toimintalinjaa.
Sanonpa nyt senkin, että edellä olevat ajatukset ovat täysi minun omassa sairaassa päässäni syntyneitä. En ole keskustellut Katrin kanssa kertaakaan puoluekokouksen jälkeen, joten älkääpä nyt menkö häntä syyttelemään näistäkään ajatuksista.
Saarikolle toivon menestystä vihervasemmiston vahtikoirana!
Matti Luoma, Hamina