Uskontokasvatus antaa kestävää arvopohjaa yhteiskuntaan

Mielipide

Hieman yllättävästi ministeri Li Andersson on nostanut poliittiselta taustaltaan esille idealistisesti muotoillun ajatuksen kaikille yhteisestä katsomusaineiden kouluopetuksesta.

Tämä tosiasiallisesti merkitsisi oman uskonnon opetuksen tuhoa kouluistamme. Paitsi että menetettäisiin luterilainen ja ortodoksinen uskonnonopetus, häviäisi myös alun perin uskonnonopetuksen korvaajaksi tarkoitettu elämänkatsomustieto ja muidenkin vähemmistöuskontojen oikeus omiin uskontokasvatuksiinsa kouluistamme.

Suomessa koululaitoksemme on historiamme erivaiheissa syntynyt kristillisen kasvatuksen antajaksi ja tähän on eri aikoina tullut sitten mukaan muutakin opetusta ja näin on koululaitoksemme sitten tullut tähän päivään.

Toki on ollut historiamme aikana myös voimia, mitkä ovat tahtoneet uskonnon opetuksen pois kouluista, mutta nämä eivät ole saaneet voittoa poliittisen vaikuttamisen tai sotienkaan kautta. Tämä meidän on lähtökohtana tiedostettava. Juuri nyt ovat talvisodan kultaiset muistolevykkeetkin varustettu tekstillä ”kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

Me saamme nyt rauhan aikana toimia kaiken sen puolesta, mistä on aikanaan jouduttu taistelemaan. Uskontokasvatus kouluissamme antaa kestävää arvopohjaa yhteiskuntaan ja opettaa oikean ja väärän eroa niin yksilöille omantunnon harkintaan kuin yhteiskunnan ratkaisuihin.

Vaikka kouluaikana ei likikään kaikkea hyvästä opetuksesta tajuaisikaan, on annettu kestäviä eväitä elämään, joilla on merkitystä yksilöille, perheille, yhteisöille ja kansalle aina kansainvälisiä vaikuttamisia myöten. On myös sanottu, jos suomalaiset olisivat enemmän kristillisiä, olisi maahanmuuttajankin parempi elää tässä maassa.

Kun ministeri Anderssonin uskonnonopetusta koskevat kaavailut eivät ole hallitusohjelmassakaan, tulee ne myös lyhyesti ja selkeästi torjua.

Kymmenisen vuotta sitten eduskunnan sivistysvaliokunnan työskentelyssä saavutimme nykyisen tilanteen, mikä tekee oikeutta kaikille. Toki rehtoreilla on asiaan kuuluvat järjestelytyöt, mutta niitähän on muissakin koulun tehtävissä. 

Toivon ministeri Li Anderssonin ymmärtävän sen että, jos hallitusohjelmaan kuulumaton esille nosto tuottaa vastustusta, niin siitä on viisainta luopua. Silloin hallitus voi keskittyä tehokkaammin niihin asioihin, joista on hallitusohjelmassa sovittu. (Tällainen on esimerkiksi vähäliikenteisten ratojen liikenteen lisääminen ja jopa suljettujen ratojenkin käyttöön ottaminen. Tämä voisi olla ensimmäinen ilmastopoliittinen tekokin!)

Lauri Oinonen

kansanedustaja 1999-2011

Keuruu

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen