Tuulesta temmattua
Tuulivoiman keskittymisalueella Pohjois-Pohjanmaalla asuvana koen, että tuulivoiman luoma hurmos ylittää jo hyvän maun rajat.
Tulee mieleen sodan jälkeiset vesivoimarakentamiset.
Silloin oli kylläkin tarve energialle mm. sotakorvauksien vuoksi, mutta toiminta ei ollut koskiosuuksien ostossa aina silloinkaan asianmukaista.
Sama koskee tuulivoimaakin. Sitä perustellaan puhtaudella ilman, että tuodaan esiin sen rakentamisen ja pystyttämisen vaikutukset. Ne tulee arvioiduksi varmasti tulevaisuudessa ilman kiitosmainintoja.
Puhtausväitteen vuoksi myllyt voisi rakentaa Natura-alueille vain, jotta vihreät voisivat todistaa näin niiden puhtauden.
Venäjän sähköstä luopuminen ei tarvitse tarkoittaa näin massiivista tuulivoimarakentamista.
Pohjois-Pohjanmaa tullee tuottamaan etelään sähköä 50% kapasiteetillä tuulivoimasta.
Täällä ei pysty kulkemaan ilman, etteikö myllyn lavat jollakin suunnalla vilkkuisi.
Pääsääntöisesti tuulivoimasähkö menee viihdekäyttöön. Tuulivoiman omistavat 90-prosenttisesti ulkomaiset sijoitusyhtiöt.
Ollaan jälleen riippuvaisia ulkomaista, vaikka omavaraisuuden tärkeydestä niin puhuttiin. Tuolle tuulivoiman määrälle tarvittaisiin rutkasti säätövoimaa, mutta vesivoima on nykyisin pannassa, vaikka kalaportaatkin osataan rakentaa.
Jäljelle jää turpeen, kaasun, öljyn, biokaasun jne. jälkeen vain ydinvoima ja pohjoismaiden yhteistyö.
Sekään ei takaa sähköä kuivina kausina. Tuulettomana aikana tuulimylly seisoo turhan panttina. Merelle rakennettavat voimalat tarvitsevat moninkertaisen määrän raaka-aineita maatuulivoimalaan verrattuna.
Ennustan, että 30 vuoden kuluttua meillä on pystyyn jääneitä tuulivoimatorneja, joita kellään ei ole vara purkaa, koska yhtiö, joka sitä viimeksi hallitsi, ajettiin sopivasti alas ennen purkuvelvoitteen täyttymistä.
Tai mitä eniten pelkään on se, että maanomistajat ja kunnat joutuvat vastuuseen ja ajautuvat maksukyvyttömyyteen omaisuutensa ja itsenäisyytensä menettäneinä. Meillä on varmasti sitten maailman suurin tilataideteos törröttämässä maisemissa puhumattakaan aukkohakatuista siirtolinjoista ja kytkinkentistä.
Nekään eivät haittaa luonnonsuojelijoita, mutta päätehakkaapa oma metsäsi, niin jo on metakka kaupunkien päällekkäistaloissa asuvien keskuudessa.
Niin vähäksi ymmärrys on mennyt.
Timo Kemppainen