Turvapaikan tarvisijoita vai onnenonkijoita?

Mielipide

Henning Mankellin vuonna 1991 ilmestyneessä romaanissa Kasvoton kuolema rikoskomisario Wallander tutkii poliisin arkistoja: ”Kävi ilmi, että oli olemassa ällistyttävän laaja tiedosto ulkomaalaisista, jotka olivat syyllistyneet tai joiden epäiltiin syyllistyneen rikokseen Ruotsissa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana ainakin neljä henkilöä tai neljä liigaa oli hyökännyt Skånessa yksinäisten vanhusten kimppuun.”

Wallander miettii: ”Kykenivätkö hallitus ja maahanmuuttovirasto todellakin valvomaan, millaisia ihmisiä Ruotsiin etsiytyi? Kuka oli pakolainen ja kuka onnenonkija? Oliko rajanveto ylipäätään mahdollista?”

Haastattelussa vuonna 2007 Mankell vahvistaa, että Wallanderin ajatukset ovat hänen omiaan: ”Ruotsalainen maahanmuuttopolitiikka on katastrofi”, sanoo Mankell ja jatkaa: ”Meillä on tehty runsaasti virheellisiä, näennäisen humaaneja päätöksiä. Tästä tilanteesta syytän yksinomaan sosialidemokraatteja, jotka ovat olleet valtapuolue suurimman osan siitä ajasta, jolloin Ruotsiin on muuttanut paljon ulkomaalaisia.”

Mankell ehkä liioittelee hieman. Mutta kysymys, ketkä ovat vain onnenonkijoita, ketkä oikeasti turvapaikan tarpeessa ja miten nämä kaksi ryhmää pystyy erottamaan toisistaan, on erittäin hyvä.

Jos tutkii Suomen rikostilastoja, huomaa että vahvasti yliedustettuina väkivaltarikoksissa ovat maat, joista Suomeen on tullut paljon turvapaikanhakijoita. Yliedustettuja ovat myös maat, joiden valtauskonto on islam.

Maahanmuutto sinänsä ei ole katastrofi, mutta turvapaikanhakujärjestelmä taitaa olla. Euroopan maat eivät juurikaan pysty vaikuttamaan siihen, millaiset ihmiset tulevat maanosaamme omin päin turvapaikan toivossa.

Kiintiöpakolaisten kanssa ongelmia on vähemmän. Jokainen valtio voi itse päättää mistä ja kuinka paljon se pakolaisia ottaa ja huolehtia siitä, että eri ikäryhmät ja molemmat sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina.

Suomalaisten on myös hyvä muistaa, että on ollut aikoja, jolloin Suomesta on lähtenyt ”onnenonkijoita” maailmalle. 1960- ja 1970-luvuilla monet suomalaiset lähtivät töihin Ruotsiin parempien palkkojen takia, mutta monet parempien sosiaaliavustuksien perään. Monet Ruotsiin muuttaneet suomalaiset olivat myös rikollisia.

Vesa Höijer
Jyväskylä