Toimintaympäristömme muutoksessa

Uuden hallituksen ensimmäinen budjettiriihi lähestyy aikana, jossa toimintaympäristömme on monessa suhteessa muutoksessa. Vientivetoisena maana suurvaltojen kauppasota, ilmastonmuutos, brexit ja muutokset tärkeimpien kauppakumppaniemme talouksissa vaikuttavat kaikki Suomeen.

Suomen kilpailukyky parani edellisen hallituksen aikana, mutta työllisyytemme paraneminen on jo pysähtynyt. Jotta yhteiskuntamme veroaste voisi olla kevyempi, yhä suuremman osan työikäisistä pitäisi olla veronmaksajia tuensaajan asemesta. Nyt tehtävillä ratkaisuilla on iso merkitys sille, mitä lähivuosien muutosten aikana Suomessa tapahtuu.

Valtiovarainministeri murehti taannoin yritysten vaimeaa intoa investoida Suomessa. Huoli on aiheellinen, ja siihen kannattaa perehtyä. Osakkeiden omistaminen perustuu aina jonkinasteiseen ahneuteen, siihen, että miten omistus karttuisi parhaiten.

Jos tuotannon kasvattamiseen tai muuten kehittämiseen sisältyy riskejä, kuten työvoimakustannus tai -saanti, työselkkaukset, yhteiskunnan taholta tulevat rasitteet, hyväkin investointipäätös voi vaihtua osingonjakoon. Myös heikkokuntoisen väyläinfran seurauksena voi olla investointipäätöksen siirtyminen tai jopa peruminen.

Tässä tilanteessa Suomessa tulisi saada aikaan useampivuotinen palkkaratkaisu, joka turvaisi sekä työrauhan että hintakilpailukyvyn. Samalla turvattaisiin myös mahdollisuudet investoinneille, joka on tuottavuuden kehittymisen perusta, ja paremmalle työllisyydelle.

Pääministerin mainitsema hallituksen vastasyklinen talouspolitiikka voisi tässä tilanteessa olla perusväylästön kunnostamista. Uusissa väyläinvestoinneissa voitaisiin aloittaa Espoon radan rakentamisella, mutta muuten tunnin juna pitää arvioida uudelleen.

Nopean radan, 200–249 km/h, hinta on ollut noin puolet 300 km/h:n nopeudelle rakennettavan radan hinnasta. Suomella ei voi olla varaa rakentaa erittäin suurinopeuksista rataa 1,6 miljoonalle matkustajalle/vuosi, kun kannattavuus edellyttäisi 9 miljoonaa, tai 165 kilometrin matkalle, kun tälläkin matkustajamäärällä kannattavuus alkaa vasta yli 200 kilometrin väleillä (Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 19/2018).

Uusi ratayhteys on kannattava investointi, kun se rakennetaan alle 250 kilometrin nopeudelle moottoritien tuntumaan ja asemat taajamien yhteyteen mahdollistamaan paikallisjunaliikenne.

Nykysuunnitelman mukaan juna voisi Lohjan ja Turun välillä pysähtyä vain Salossa. Sen tulisi voida pysähtyä myös Saukkolassa, Suomusjärvellä, ja Paimiossa, jolloin matkustajamäärä kasvaisi huomattavasti ja rata synnyttäisi uuden kasvukäytävän (vaatii kaavamuutoksen Salossa).

Näin toteutettuna ratayhteys olisi suuruusluokkaa miljardi suunniteltua halvempi ja Turku–Helsinki-väli 10 minuuttia pidempi.

Säästyvällä miljardilla tekisi perusväylästöllä paljon hyvää. Investoinnin rahoittaminen valtion lainanotolla, toistaiseksi noin nollakorko, säästyy vielä jatkossa pääomasijoittajien vaatima vähintään 4 prosentin tuottovaatimus.

Tämän parempaa elvytystä voi olla vaikea kehittää.

Ismo Saari

Salo

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen