Terveys vaatii rahaa – mutta myös muuta
Terveys kiinnostaa jokaista. Ei ihme, että myös asiaan liittyvät poliittiset ratkaisut kiinnostavat.
Mistä rahaa terveyden hoitamiseen? Rahaa tarvitaan, hyvin paljon rahaa. Silti tuntuu toisinaan, että rahasta kamppailtaessa saattaa muunlaisia tärkeitä asioita unohtua. Kerron omakohtaisesti, mitä tarkoitan.
Minulla on ollut hyvin iso onni koko elämän ajan. Hyvä perusterveys. Jopa niin hyvä, että pitkän työuran aikaiset työpoissaolojen päivät voi laskea kahden käden sormilla.
Uran alussa ja lopussa oli kuitenkin vakava tilanne. Piti havahtua korjausliikkeen saamiseksi. Melko varmasti se ei olisi onnistunut ilman apua. Siinä avussa ei ollut kyse rahasta, vaan toisesta ihmisestä. Sain apua kahdelta viisaalta naiselta. Ensin työuran alkuvaiheessa ja toisen kerran sen loppuvaiheessa.
Olin tupakoinut säännöllisesti jo kymmenen vuotta, kun muutettiin yhteen asumaan tulevan vaimoni kanssa. Pahe oli alkanut jo nuorena koulupoikana.
Kymmenen vuotta enemmän kuin aski päivässä. On aivan selvää, miten olisi käynyt, jos olisin jatkanut samaa elämäntapaa: Kunnon heikentyminen, keuhkojen vaurioituminen.
Viisaus on joskus sitäkin, että viisas ihminen ei tee näennäisesti mitään. Puoliso ei ”saarnannut” minulle lainkaan, ei edes kehottanut lopettamaan tupakointia. ”Metelin pitäminen” kiusallisesta paheestani olisi ollut häneltä virhe. Olisin noussut vastarintaan.
Nyt asia meni niin, että kunnioituksesta vaimoa kohtaan tein päätöksen hiljaa mielessäni. Yhtenä päivänä sytytin tavanomaiseen tapaan vaimon nähden savukkeen. Uutta oli se, mitä silloin sanoin hänelle.
Sanoin: ”Tämä on sitten viimeinen savukkeeni”. Poltin savukkeen rauhassa loppuun ja heitin vajaan tupakka-askin roskakoriin. Olin tuolloin 26-vuotias, nyt olen 76 vuotias. Päätös on pitänyt tämän ajan ja pitää myös sen ajan, jota vielä on jäljellä.
Meillä oli hyvä työterveyshuolto. Kun täytin 50 vuotta, pääsin erilaisiin tarkastuksiin. Osan niistä teki työterveyshoitaja. Kun menin hänen puheilleen, lysähdin sohvalle ja sanoin: Varmaan en selviä terveenä eläkkeelle. Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta en jaksa tarttua asioihin.
Olin monien paineiden vuoksi burn outin partaalla. Pitäisi pudottaa painoa 20 kg, pitäisi lopettaa joka iltainen kaljan lipittäminen töiden jälkeen, pitäisi liikkua enemmän, syödä vähemmän makkaroita. Pitäisi ja pitäisi, minä en jaksa.
Hyvän perusterveyden vuoksi työssä käynti oli ollut edelleen säntillistä, mutta sitä menoa ei olisi enää pitkään. Minä en jaksa, toistin työterveyshoitajalle.
Hän hymyili ystävällisesti ja sanoi: tehdään niin, että sovitaan sama viikoittainen aika, jolloin käyt täällä. Seurataan tuota painoa ja vähän jutellaan. Niin tehtiin.
Tapaamistuokiot olivat lyhyitä, mutta muutamassa kuukaudessa tapahtui ihme. Kunto nousi, sekä fyysisesti että henkisesti. Mitä sinulle on tapahtunut, kysyivät työkaverit, olet muuttunut. En tiedä, vastasin, mutta työterveyshoitaja sen sai aikaan.
Selvisin heittämällä eläkkeelle hyväkuntoisena. Terveellinen elämäntapa, joka oli ollut hukassa, oli löytynyt uudelleen.
Ja se on jatkunut nyt jo 15 vuotta säädetyn eläkeiän saavuttamisen jälkeenkin.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.