Tekoäly, ekoäly vai sekoäly…
Aikamme tulevaisuusasiantuntijat voisivat pysähtyä kiihtyvän digitalisaation tuputuksessaan välillä perinteen pysäkeille. Tuntuu kuin ajatuksemmekin ulkoistettaisiin tekoälylle, joka määrittelee jo nyt monenlaisia arkemme asioita.
Kodinkone saattaa soittaa Kiinaan ja valittaa vain virtapiikin pistosta ytimeensä, tai auto ilmoittautuu itse korjaamolle eikä kysele, sopiiko se itse auton omistajalle.
Oma lukunsa ovat puhelimeen vastaavat robotit, jotka eivät anna mitään puheenvuoroa sille, joka asiassaan todellisuudesta käsin asioi.
Ekoäly on puolestaan, trendikäs ja vihreää siirtymää joka toisessa lausahduksessaan viljelevä, lähes aina oikeassa oleva ajatusten rakennelma. Ekoäly voi verhoutua joskus leikkisämpään muotoon ja pukeutua nallehahmoksi tai pupupukuiseksi esimerkiksi koulunäyttämöllä.
Ihminen on kuitenkin sama, hitaasti muuttuva ja asenteisiinsa ankkuroitunut jurrikka, vaikka tekoälykin laitettaisiin asiaa korjaamaan.
Kaikesta huolimatta maailma muuttuu, mutta muutosta pitäisi ohjata yleissivistynyt ja vastuunsa omaksuva ihmiskunta.
Kiinalaisiltakin karkasi tekoälysääilmapallo Amerikkaan asti ja aiheutti turhaa kärhämää maailman mahtimaiden kesken, kun on jo valloillaan tarpeeksi monia melskeitä meneillään.
Tekoälyllä luodaan elämäämme tiettyjä vastuuttomuuden vyöhykkeitä, ja jos jokin asia tavallista kansalaista ihmetyttää, niin todetaan, että on teknisiä ongelmia, palvelinsivut kaatuneet tai ota itse selvää osoitteesta xxxxpistefi.
Pienet asiat muuttuvat merkityksellisiksi, kun kysymyksessä ovat suuret asiat. Pieni avain voi avata suurenkin ja murtamattomaksi rakennetun oven tai portin. Jokainen löytää nykymaailmasta ja omasta ympäristöstään varmaan esimerkkejä, kun pysähtyy miettimään, ajattelemaan, käyttämään omaa avaintaan, siis älyään.
Taiteen monet sallitut ja mielikuvitukselliset todellisuudet voivat tiettyyn pisteeseen asti käyttää tuotoksissaan sekoälyä, jonka avulla ja inspiroitumalla syntyneet teokset saattavat hetken hätkähdyttää, raivostuttaa tai ihastuttaa. Mutta sensaatiohakuisuus väsyttää sekoälyn käyttäjät ja näyttäjät.
Räjähtelevät, kaikenlaiset yleisöä ahdistelevat teokset tai itse itsensä tuhoavat taideteokset vain karkottavat taiteen todellisia ystäviä. Somessa puolestaan kaikki kolme mainitsemaani älyä saattavat muotoutua omaksi sekoituksekseen.
Ekoälyyn palatakseni vielä voin todeta, että se ei ole mikään upouutuus. Entisaikojen selviytyjät korpien keskellä, vesistöjen varsilla ja vaarojen rinteillä osasivat lukea luontoa, sen ilmiöitä, uhkia ja tietysti mahdollisuuksia.
Elämisen ehdot pohjoisilla ulottuvuuksilla piti hallita, lämpö, leipä ja kaikkinainen arjessa selviytyminen oli opeteltava sukupolvesta toiseen, jos halusi selvitä eteenpäin.
Aikoinaan kevättalvella saattoi metsän reunakoivikon latvuksiin ilmestyä suuri teeriparvi. Tuo latva-asetus, latvaan asettuneet kanalinnut, kertoi selviytyjäsuomalaiselle, että olisi tarjolla lauman ensiharvennusta ja ruokapataan juhlavaa vaihtelua metsäisen siipikarjan muodossa.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.