Tarvitsemme toinen toisiamme
Meidän kaikkien tulisi elää niin, että nauttisimme elämästämme. Ehkä me nautimmekin, olemmehan maailman onnellisin kansa.
Mutta kun katsomme ympärillemme, näemme paljon onnettomia ihmisiä. Yksinäisiä, vailla elämäntarkoitusta ja päämäärättä kulkevia ihmisiä, osan eläessä köyhyysrajan alapuolella. Onneksi ainakin osa heistä löytää tiensä leipäjonojen jatkeena.
Töitä ja mielekästä tekemistä ei riitä kaikille, tai tietyille töille ei riitä tekijöitä.
Elämme suurten muutosten keskellä, halusimmepa sitä tai emme.
Onneksi olemme hiljalleen löytämässä toisemme, palaten aikaan jolloin autoimme pyyteettömästi toisiamme.
Aikaan, jolloin emme tuhlanneet luonnonvaroja. Aikaan, jolloin koko kylä kasvatti lapset. Aikaan, jolloin lapset niin kuin aikuisetkin kävivät toistensa luona kylässä ja elettiin niin kuin ihmiset. Aikaan, jolloin puhelin oli ihmisten kotona ja jos siihen ei kukaan vastannut, soitettiin uudestaan.
Mutta miten me kulutimme aikamme ennen älypuhelinta, tietokonetta, tiskikonetta, pesukonetta ja muita härpäkkeitä?
Silloin taisimme kohdata toisemme. Toivon, että se kohtaamisen aika tulisi pian uudestaan, sillä me tarvitsemme toisiamme!
Birgitta Wulf
Kerava