Tarvitsemme realistisempaa ilmastopolitiikkaa
Suomi on ilmoittanut pyrkivänsä hiilineutraaliksi vuoteen 2045 mennessä. Vuonna 2015 Suomen hiilidioksidipäästöt olivat noin 55.000 tonnia. Koko EU-alueen päästöt olivat 4,4 miljoonaa tonnia, josta Suomen osuus oli 1,25 prosenttia.
EU:ssa päästöt ovat laskeneet vuoden 1990 tasosta yli viidenneksen.
Samaan aikaan Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat nousseet yli 12 miljoonan tonnin tasolle. USA puolestaan päästää taivaalle vuosittain runsaat kuusi miljoonaa tonnia hiilidioksidia.
Kovaa vauhtia päästöt kasvavat myös Intiassa ja Brasiliassa, jotka molemmat tupruttivat vuonna 2015 taivaalle jo noin kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Globaalisti tarkasteltaessa todelliset ilmastorikolliset löytyvätkin ihan muualta kuin EU-alueelta.
EU haluaa näyttää esimerkkiä ilmastonmuutokset torjunnassa, mutta toistaiseksi tämä ei ole toiminut kovin hyvin.
Pariisin ilmastosopimuksessa sovittiin toki ylevistä periaatteista, mutta konkreettisia päästövelvoitteita valtioille ei juuri asetettu. Näin siksi, että talouskasvua ja kansalaisten vaurauden lisääntymistä pidetään monissa valtiossa edelleen paljon tärkeämpänä kuin päästöjen vähentämistä.
Päästövähennykset ovat ilmastomuutoksen torjumisessa tärkeitä, mutta samalla on tiedostettava, ettei EU-alue voi vastata tästä yksin.
Esimerkin näyttämisen sijaan pitäisi ehkä alkaa käyttää keppiä eli niihin maihin kohdistuvia kauppapoliittisia toimenpiteitä, jotka eivät konkreettisiin päästövähennyksiin sitoudu.
Muuten EU:lle saattaa jäädä tässä asiassa Leniniä siteeraten ns. hyödyllisen idiootin rooli.
Kun muut valtiot saavuttavat kilpailuetua meihin nähden saastuttamalla surutta ja nauramalla partaansa, me unionissa torjumme ilmastonmuutosta vakavissamme kaikin mahdollisin toimenpitein.
Tämän seurauksena taloudellinen kasvumme jää vaatimattomaksi ja taannumme muihin valtioihin ja alueisiin nähden.
Olli Nybergtoiminnanjohtaja sekä keskustan europarlamenttivaaliehdokas