Tarvitseeko pelotella puolueen kannatuksen hupenemisella?
Nyt ollaan huolissaan keskustan kannatuksen vajoamisesta. Onko puolueen koko jotenkin arvo, jolla voidaan saada aikaan niitä vaikutuksia, joita varten puolue on olemassa? Ja onko puoluekoneistoa koko ajan rasvattava puoliväkisin tavoittelemaan sille menneen ajan suruutta?
Tässä kohtaa ajattelen Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa ja siinä kohtausta, missä Pentinkulman kirkkoherra oli ostamassa Kiviojan Vikiltä hevosta.
Vikki patisti poikansa Laten talliin, mistä hänen oli sitten saatava hevonen reippaasti pihatantereelle. Näin tapahtui, mutta hevonenhan osoittautui kirkkoherran mielestä vähän laihanlaiseksi, ja siitä mainitsemaan Vikille. Laten kuultua kirkkoherran kommentit hevosen laihuudesta hän lausui pontevasti: ”Parempi naula voita, kun leiviskä paskaa”.
Että se siitä suuruudesta, vai mitä?
Kannattaneeko sittenkin pysytellä tällä voipuolella eikä tuhlata ruutia väkipakolla äänten kalasteluun. Hoidetaan ne, mitä parhaiten osataan ja mitä tämä maa tällä kerralla eniten tarvitsee.
Lauri Jokinen