Talouspäätökset eivät saa karata käsistä

Mielipide

Koronavirus on aikaansaanut myllerryksen rahataloudessa ja häiriöitä reaalitaloudessa. Valtiot ovat ilmoittaneet suurista tukipaketeista, joilla pyritään tukemaan yrityksiä.

Suomessa on koottu 15 miljardin yritystukipaketti, löysätty pankkien valvontarajoja 30 miljardilla eurolla ja lisätään useilla lisäbudjeteilla rahaa terveydenhuollon tarpeisiin. Viimeinen on poikkeustilassa välttämätöntä.

Koska julkinen talous on jo nyt velkaantunut, tulisi julkishallinnon rahavirtoja siirtää ei-välttämättömistä menoista terveyspalveluiden rahoitustarpeen kattamiseen. Kummeksun jopa ministeritason vaatimuksia, ettei kuntien pitäisi lomauttamalla sopeuttaa talouttaan.

Onko pidettävä käynnissä työ ja palkanmaksu sellaisissakin toiminnoissa, joissa ei ole asiakkaita tai tehtäviä poikkeusoloissa? Eihän se ole järkevää. Voimavarat pitää kohdistaa terveydenhuoltoon. Kriisioloissa ei pidä ryhtyä taloudellisiin holtittomuuksiin vaan päinvastoin toimia entistä jämptimmin.

Yritysten rahoituspaketilla pehmennetään iskua, mutta pitäisi ajatella huomispäivää ja vahvistaa julkistaloutta. Suomen talous supistuu tänä ja ensi vuonna joka tapauksessa. Verotulot hupenevat. On siis myös säästettävä menoja.

Yrityspaketilla pidetään yrityksiä pystyssä, mutta tuen pitäisi kohdistua yrityksiin, jolla on jatkossa järkevät edellytykset menestyä ja uskottava kyky maksaa toimintansa tuloksilla pois se vieras pääoma, joka niiden taseisiin nyt virtaa.

Isommat tukitoimet pitäisi ensisijaisesti kohdistaa kahteen ”pääluokkaan”. Ensin on turvattava kansalaisten elämän perusedellytykset varmistamalla, että elintarvikkeiden ja välttämättömien hyödykkeiden toimitusketjut eli alan yritykset pärjäävät ja saavat rahoitusta.

Perushyödykkeiden turvaaminen, maatalous, elintarvikeketju ja energia ovat aina tärkeimmät maanpuolustuksen jälkeen.

Toiseksi: jo esitellyt keinot on kohdennettava ensisijaisesti vientiteollisuuteen ja sen alihankintaketjuihin, joiden varassa Suomen kansantalouden tulot jatkossakin ovat.

On ensiarvoisen tärkeää, että kohdentaminen on oikea, koska muutamankin pienenkin yrityksen kaatuminen keskeisen vientiteollisuuden ”ravintoketjusta” voi johtaa suureen markkinoiden menettämiseen talouden elvyttyä.

Poikkeusoloissa pitäisi ensisijaisesti torjua niitä tekijöitä, joista poikkeusolot johtuvat, ja siten palauttaa normaaliolot. Mutta nyt on jo ryhdytty puhumaan tavalla, joka viittaa siihen, että kriisioloista saataisiin peruste myös euroalueen yhteisille poikkeusratkaisuille.

Ikään kuin keinoja kaihtamatta ajetaan toimia, jotka sitten saavat jälkikäteisen siunauksen, koska eiväthän ne ole peruttavissakaan. Hätkähdyttävintä oli Suomen Pankin pääjohtajan maininta eurobondien käyttöönoton mahdollisuudesta.

Moni saattaa ajatella, että tärkeintä on nyt saada rahaa keinolla millä tahansa. Moni ei ehkä ymmärrä, mitä eurobondit ylipäätään ovat. Sanahan kuulostaa hienolta ja modernilta. Suomeksi se tarkoittaa, että euroalueen maat ottavat yhteistä velkaa, josta ovat yhdessä vastuussa.

Miksi sellaisia tarvittaisiin? Siksi, että osa euroalueen maista on yhteisvaluutta euron vuoksi niin heikossa taloudellisessa kunnossa, että ne saavat velkaa vain korkealla korolla.

Taloudellisesti huonokuntoiset maat kuten Kreikka ja Italia tulivat vastoin järkeä ja väärennetyillä papereilla talous- ja rahaliittoon ensimmäisten joukossa. Eurojäseninä ne saivat edullisempaa velkarahaa kuin niiden kansantalouden tila olisi edellyttänyt.

Tämä kupla puhkesi jo kerran eurokriisin myötä. Jos nyt suunnitellaan eurobondien käyttöönottoa kriisitilanteessa, se tarkoittaa sen politiikan jatkamista, joka on tehnyt järjestelmän horjuvaksi.

Maailmantaloutta on pidetty käynnissä mittavalla keskuspankkielvytyksellä, miinuskoroilla ja rahan painamisella. Kerran tämän lystin on loputtava. Mitä enemmän rahaa tuotetaan, sitä varmemmin kohtaamme jossakin vaiheessa rahan arvon voimakkaan alenemisen.

Suuri osa maamme keskeisistä päättäjistä on tullut tehtäviinsä aikana, jolloin korkotaso on ollut ennätysmäisen matala ja keskuspankit ovat tuottaneet rahaa. On vain pitänyt löytää sille kohteita. Nyt on opittava myös säästämään ja arvioimaan valtion varainkäyttöä maltillisesti.

Tukitoimet eivät saa johtaa velkaantumisen karkaamiseen käsistä. On myönnettävä, että halvan rahan aikana maahamme on syntynyt sellaista elämäntapa- ja mielihyväkulutusta, joka aina karsiutuu pois, kun ihmiset joutuvat asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Nythän moni ihminen varsinkin suurissa keskuksissa joutuu tilanteeseen, jossa kaikki liikenevä raha on kohdennettava suuren asuntoluoton maksamiseen, joka on tullut otettua yli todellisen maksukyvyn halvan lainarahan ja yleistyneen ”taloyhtiölaina”-käytännön myötä

Kun taantumaennustukset muuttuvat syvän laman suuntaan, olisi syytä torjua fantastisimmat vaatimukset. Joidenkin poliitikkojen ja järjestöjohtajien mielestä valtion pitää kohta maksaa niin palkat, sosiaalimaksut, eläkkeet kuin verotkin.

Nyt olisi syytä miettiä keinoja, jotka olisivat realistisia. Esimerkiksi yrittäjän toimintamahdollisuuksien palauttaminen maksuhäiriö- tai konkurssitilanteen jälkeen tulisi olla nopeampaa, ellei näihin ole liittynyt väärinkäytöksiä tai rikollisuutta.

Hallituksen on siis valmisteltava sellaista kriisin jälkihoitoa, jossa yrittämisen toimintaympäristöä parannetaan.

Ossi Martikainen

Lapinlahti

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen