Suuret kiitokset kaikille kanssakulkijoille
Vuonna 1967 olin juuri muuttanut aviomieheni mukana Forssaan Siparintilalle miniäksi. Kylässä asuivat Keskustapuolueen Forssan aktiivit, jotka hakivat minut kotoa puolueen järjestötyöhön mukaan.
Alkoi yli 50-vuotinen ura politiikan parissa ensin keskustan kunnallisjärjestön sihteerinä ja keskustanaisten jäsenenä.
Puoluepiirin puheenjohtajuuden ja presidentinvaalien valitsijamieheksi pääsyn kautta jatkoin kohti eduskuntaa, jossa aloitin vuonna 1983, siis 36 vuotta sitten.
Nyt on tullut aika nöyrästi kiittää kaikkia pitkän matkan aikaisia kanssakulkijoita. Olen saanut politiikassa lähes kaiken.
Näistä saavutuksista kaunis kiitos kuuluu vaalipiirini uskollisille äänestäjille, piirien järjestöväelle, eduskuntaryhmälle, puolueelle ja kotijoukoilleni, jotka kaikki yhdessä ovat mahdollistaneet minulle tämän (keskustanaisten puheenjohtaja, keskustan varapuheenjohtaja, valiokunnan puheenjohtaja, varapuhemies, ministeri, meppi ja niin edelleen).
Päivääkään en vaihtaisi pois. Politiikan korkeakoulu on ollut hyvin kiinnostavaa.
Päättynyt vaalikausi on ollut kaikkein haastavin. Politiikkamme oli ajoittain aika kaukana Alkion aatteesta, heikompien puolustamisesta, oli sitten kyse ihmisistä tai alueista.
Puolueessa unohdettiin se suuri viisaus: markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Vanhustenhuolto on konkreettinen esimerkki isännästä, joka unohti tuloksen teossa hoidon laadun sekä ihmisoikeudet ja moraalin. Markkinatalouden poliittinen ohjaus jäi meiltä liian vähälle kokoomuksen kyydissä.
Maakunta- ja sote-uudistus oli alusta alkaen liian suuri pala yhdessä vaalikaudessa vietäväksi, varsinkin kun toinen päähallituspuolue oli neliraajajarrutuksessa maakuntahallintolain osalta.
Vaalikauden alussa tehty erikoissairaanhoitoa koskeva keskittämisasetus on ollut erittäin kipeä asia aluesairaaloille ja pienille keskussairaaloillekin.
Se olisi saanut jäädä tekemättä. Se tehtiin ensimmäisten joukossa säästölakina.
Miten sellaisesta tulee säästöä, joka siirretään tehtäväksi kalliimmalla kustannustasolla?
Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on sanansa mittainen mies. Hän päätti jättää paikkansa täytettäväksi syyskuussa pidettävässä ylimääräisessä puoluekokouksessa.
Kansanvallan tärkeintä ydintä on se, että virheitä tehneet kantavat oman vastuunsa virheistään. Tästä syystä suosittelen koko puoluejohdon paikkojen avaamista avoimeen keskusteluun syyskuun puoluekokouksessa.
Puheenjohtajistossa on henkilöitä, joiden vastuulla oli maakunta- ja sote-uudistuksen vieminen maaliin. Siinä epäonnistuttiin. Hankkeen kaatuminen ajoittui juuri vaalien alle ja on iso syy puolueen rökäletappioon.
Puheenjohtaja Juha Sipilä sen teki reilusti. Juhalle on kaikki perusteet antaa suuri kiitos ja tunnustus pääministerin tehtävien hyvästä hoidosta.
Suuren valiokunnan valiokuntavastaavana tiedän sen, miten hyvin Juha verkottui muiden EU-päämiesten kanssa huippukokouksia varten.
Hän on esimerkki vastuun kantajasta, joka tekee kaikkensa onnistuakseen Suomen etujen ajamisessa EU:ssa.
Hallitus saavutti, jopa ylitti talous- ja työllisyystavoitteensa. Tekemisistä ei palkita, se nähtiin nyt.
Kiitokset yli 50-vuotisesta matkasta kaikille mukana kulkijoille. Matka jatkuu, mutta nyt saan itse päättää, miten paljon osallistun ja olen mukana, kun kysytään.
Hyvää kevättä toivottaen
Sirkka-Liisa Anttila