Suomi toipuu, Keskusta myös
Ajankohtaisten asioiden seuraaminen, politiikka ja ennenkaikkea talouspolitiika ne ovat mielenkiintoisia asioita.
Nyt yli 70-kymppisenä yrittäjä eläkeläisenä elämänkoulun yläluokilla luulen, että voi puhua kokemuksen äänellä.
Koronakriisi on ja oli vakava ja tarpeellinen asia ja kokemus kaikille kansoille, myös hyvinvointi Suomelle. Hyvän elämän arvot ja arvomaailma tulivat jälleen punnittavaksi.
Kriisihoidon ansiosta valtio velkaantui rutkasti ja oikea asenne on jatkossa, että velat tulee maksuun. Taitaa mennä yksi vuosikymmen.
Se millä velan hoito tehdään, on työllisyys. Siitä asiasta poliittiset puolueet ovat liikuttavan yksimielisiä. Keinoja kyllä on, esimerkiksi kannustinloukkojen purkaminen.
Pienimuotoinen työllisyysateen nosto on syytä aloittaa jo lapsista ja nuorista asennemuutoksena.
Kesätyöt, naapuriapu, työt maaseudulla, mansikkapellolla, karjatilalla, metsässä, maaseutumatkailussa, kaupan alalla ym. Tällainen työ ja toiminta on järkevää kasvatustyötä, kun se mahdollistetaan ilman turhanpäiväistä viranomaisbyrokratiaa.
Tiettyyn tulorajaan asti verot 0 prosenttia, työnantajamaksut 0 prosenttia. Työnantajalla kuuluu olla tapaturmavakuutus. Työaika ja olosuhteet normaalit (tai tarpeen mukaan) mutta asialliset.
Tällä tavalla tulisi tietoon, kuinka paljon on tekemätöntä työtä, ja kuinka paljon työhaluisia nuoria ja työttömiä.
Tässä on se arvokysymys ajatuksena, että itse tienattu euro on paras euro!
Kun itse hankitut eurot käytetään omaan toimentuloon ja kulutukseen, silloin ei olla toisien työtätekevien ja veroja maksavien rahapussilla.
Suuremmassa mittakaavassa valtion ja kuntatalouden hoito on yritysten ja tuotantolaitosten ja veronmaksajien kontolla.
Siellä idea on yksinkertainen: tuloja täytyy olla enemmän kuin menoja.
Muutama aika sitten valtakunnan jossakin lehdessä ns. asiantuntija kirjoitti, että Suomi on luonnonvaroiltaan köyhä maa. Älytön heitto.
Valtakunta jolla on mahtavat metsävarat, vesivarat,mineraalivarat, upea luonto, matkailuelinkeino, omavaraisuus ruoan tuotantoa varten, jopa vientiin, jos niin halutaan.
Näitä vahvuuksia hyödyntämällä, teollista ja tuotannollista elinvoimaa kehittämällä tasaisesti ympäri valtakunnan, meillä ei ole taloudellisesti mitään hätää.
Ahkerasti työskentelemällä asiat ovat kymmenen vuoden kuluttua paljon paremmalla mallilla.
Joutavanpäiväinen kerskakulutus on syytä unohtaa.
Tämän päivän talouden tosiasiat alkavat puhua keskustan ajatus ja arvomaailman puolesta: tästä on jo jonkin aikaa, kun ministerit Leppä ja Lintilä olivat tilaisuudessa Mikkeli kirjastossa, ja valtakunnan päätöksen tekoa pohdittiin. Sielläkin tuli selväksi se: että työpaikkoja ei jaeta eduskuntatalon rappusilta.
Valtiovallan tehtävä on asettaa järkevät raamit ja mahdolliset olosuhteet elinkeinoeläman toiminnalle – eräänlainen pelilauta nappuloineen. On sitten yritysten ja kansalaisten asia kuinka he näitä nappuloita siirtelevät.
Myös sosiaalitoimen ja terveydenhoidon menoja voidaan omatoimisesti pienentää, jos niin halutaan. Ei ole oikein loogista, että maailman terveimpänä syntyvät lapset ovat jo kouluiässä stressaantuneita ja väsyneitä ja epätoivoisia, vaikka ei varmasti ole kyse ruoan puutteesta.
Katri Kulmunin ajatus siitä, että koko maa kuuluu olla asuttu, on monen muunkin ajatus, myös minun. Tätä ajatusta ei kuulu vääristellä, eikä saivarrella joutavilla.
On Suomessa ollut tähänkin asti asumatonta seutua ja korpea, kyllä sitä riittää.
Vielä tänä päivänä Suomen joka kolkkaan on tiet ja sähköt, siellä täytyy voida asua ja olla, mistään luksus palveluista ei ole kysymyskään.
Katrin koulutusmaksuhäiriöt hän on hoitanut, ja sillä asialla ei ole syytä riekkua sen enempää.
Katrin tarmoa ja Matti Vanhasen rauhallisuutta tarvitaan, sekä monen muun keskusta vaikuttajan, ja olen sitä mieltä, että Juha Sipilän ammattitaito tulee vielä ajankohtaiseksi maan asioita hoidettaessa.
Maaseudun, Pohjoisen ja koko valtakunnan entiset ja uudet Keskustalaiset: mennään vaaliuurnille ensi keväänä.
Elämä toimii maaseudullakin, sinne minäkin olen muuttanut.
Vesa Pöntinen
yrittäjä, eläkeläinen