Suomi on koko Suomi
Kevään 2019 eduskuntavaalit antavat suunnan lähestymistavalle suomalaiseen työhön, yrittäjyyteen, julkiseen sektoriin ja yhteiskunnallisiin muihin rakennemuutoksiin.
Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa joustavampaa koulutuksen ja työelämän sidosta – vahvempaa osaamisen kokonaiskäsitystä.
Yrittäjät luovat työtä ja kasvua. Tavoitteena on edistää yrittämistä, työllistymistä ja työllistämistä. Suomi saadaan kasvuun ja kohtaanto-ongelma kuriin työelämän ja koulutuksen välisellä kumppanuudella ja aidolla yhteistyöllä.
Sosiaaliturvan ja työmarkkinajärjestelmän kokonaisuudistus on toteutettava siten, että työn vastaanottaminen on kaikissa tilanteissa kannattavaa. On siirryttävä siilomaisesta koulutuspolitiikasta kohti laajempaa osaamispolitiikkaa.
Oman osaamisen vahvistaminen tuo ja luo työtä.
Kahden viimeisen hallituskauden aikana Suomessa on tehty rajuja leikkauksia koulutuksen rahoitukseen. Niihin meillä ei Suomessa ole enää varaa – nyt on kehittämisen aika – tätä vaatii myös monia aloja vaivaava työvoimapula.
Syömme Euroopan puhtainta ruokaa. Sitä pitää suojella, mutta myös brändätä ja uudistaa maataloustuotantomme sekä huoltovarmuutemme säilyttämiseksi.
Olemmeko rakentaneet omatekoista byrokratiaa lihantuotannon ja monen muunkin alan osalta, ja sitten mennään direktiivien taakse piiloon?
Tarvitsemme edelleen ylimitoitettujen säädöksien suhteuttamista. Suomalaisille on tärkeää lähialueruoka – tarvitsemme lähiteurastamoja, kalankäsittelyä ja marjantuotantoa.
Meidän pitää saada painopiste julkisen sektorinkin ruokatarvikehankinnoissa lähiruokaan. Julkisten palveluiden kustannukset tehostuvat ja vaikuttavuus paranee avaamalla palveluja oman maakunnan yrittäjien tuotettavaksi.
Pitkien välimatkojen Pohjois-Suomessa on elintärkeää turvata sekä maan- että rautateiden laatu: Raahe–Oulu–Kuusamo -valtaväylien laadun kohentaminen edelleen ja kaksoisrautatien toteutus ovat myös kärkitavoitteita.
Unohtaa ei saa metsätalouden kannalta elintärkeitä sivuteitäkään. Nämä puunkuljetuksen ”verisuonet” eivät saa rapautua, vaan niistä on huolehdittava.
Turvallinen maantieverkosto on elinehto myös pohjoisen matkailulle, jonka toimivuutta ei pidä riskeerata kaivoshankkeilla kansallispuistojen läheisyydessä.
Suomen työttömyys on vähentynyt lupaavasti. Työ on kuitenkin kesken. Syrjäytyneisyyden vähentämiseksi ja estämiseksi tarvitsemme entistä joustavampia ja nopeampia toimenpiteitä yli hallintorajojen.
Sama koskee ikääntyvien palveluiden turvaamista. Yksi keino on työelämän ja koulutuksen entistä vahvempi yhteistyö: uusi joustavampi oppisopimus voi olla yksi ratkaisu.
Pohjois-Suomi ei ole riittävän eheä ennen kuin huolehdimme heikommista vahvemmin.
Merja Paloniemi
Oulu