Suomi on johtava maa metsien hiililuvun seurannassa

Mielipide

Suomalaisessa, biomassaan kytkeytyvässä hiilen viljelyssä ja hoidossa metsillä on keskeinen osa.

Keskeisyys johtuu paitsi alkuainehiilen määrästä, myös pitkäaikaisesta tiedostamme siitä, miten hiili on varastoitunut metsiimme.

Tiedämme myös miten hiiltä vuosittain virtaa joko puistamme ylös ilmakehään tai ilmakehästä alas puihimme.

Tiedot perustuvat vuonna 1921 aloitettuun Valtakunnan Metsien Inventointiin (VMI).

Merkittävä osa alkuainehiilellä, sen viljelyllä ja hoidolla on myös maatalouden peltomaissa ja suotalouden turvemaissa.

Niille ei ole kuitenkaan vielä VMI-seurantaan verrattavia pitkäaikaisia mittaussarjoja.

Peltomaiden ja suomaiden hiilen nieluvarastoille ja vuotuisille hiilen nieluvirroille tutkimuksemme ovat vasta alkuvaiheissaan.

Metsien hiililuku on luonteva määrittää jakamalla metsätilan, maakunnan, valtion tai koko maapallon puuston alkuainehiilen määrä vastaavalla metsäalalla.

Suomen metsille tämän voi laskea VMI-aineiston satavuotisesta mittaussarjasta.

Vuonna 2020 metsissämme on laskennallisesti alkuainehiiltä yhteensä 952 miljoonaa tonnia.

Kun metsäpinta-alaa on vastaavasti 26,2 miljoonaa hehtaaria, metsien hiililukumme on 36,3 tonnia alkuainehiiltä metsähehtaaria kohti.

VMI-mittaussarjat seuraavat myös metsiemme pinta-alaa. Se on ollut hienoisessa laskussa.

Metsien vähenemä oli alun perin seuraamus metsien raivaamisesta pelloiksi. Tänään se on seuraamus yhteiskunnan kaupungistumisesta ja teollistumisesta.

Esikaupungin alueita laajennetaan, teollisuuden tontteja raivataan ja uusia teitä avataan. Laskennallisesti menetämme metsämaata nyt 6070 hehtaaria vuodessa.

Tänään metsiemme hiilen nieluvarasto kasvaa vuodesta toiseen.

Näin ei ole ollut aina. Laskennallisesi Suomen metsät olivat vähenemisen tilassa aina vuoteen 1939 asti.

Vuonna 1921 hiilen päästövirta metsistä ilmakehään oli 78 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta vuodessa. Elimme holtittoman harsintametsätalouden aikaa.

Metsiä hakattiin enemmän kuin ne kasvoivat.

Vuonna 1939 tapahtuneen käännöksen jälkeen metsiimme on päätynyt hiilen nieluvirta, nykyvuosina alati nopeutuvalla vauhdilla.

Sotien jälkeen siirryimme viljelymetsätalouden aikaan. Uudempi metsänhoidon ohjaus lisäksi takasi, että metsiä ei enää hakata enemmän kuin ne kasvavat.

Vuonna 2020 laskennallinen hiilen nieluvirta on 413 kiloa alkuainehiiltä metsähehtaarille.

Kiitos Valtakunnan Metsien Inventoinnin satavuotisen mittaussarjan voimme laskea metsiemme vuotuisen hiililuvun ja siitä johdetun metsiimme päätyvän hiilen nieluvirran tarkimmin koko maailman metsätieteiden sarjassa.

Samanlaiselle metsien hiililuvulle olisi tarve muissakin metsäisissä maissa.

FAO:ssa hieman vastaavaa mittaussarjaa ollaan jo työstämässä.

Riittävän tarkkaan metsien hiililukuun perustuu myös tuleva ilmastometsityksen kausi, niin Sahelin vyöhykkeellä, Saharassa kuin muuallakin nyt vähämetsäisissä mutta puun kasvulle riittävän lämpimissä maissa.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa

Kuusamo