Suomen elinkeinopolitiikka tappaa taiteilijoita, taidetta ja työpaikkoja
Taiteilijoiden suhteellinen osa ennenaikaisista kuolemisista ja vakavista sairastumisista lienee kärkikastia. Kun kannattavuudet skaalataan suuren maailman malleilla, huiput ajetaan ylikierroksille ja loput jäävät ilman osaamistaan vastaavaa työtä.
Bisnes on nyt ulkomaisten jättien monopoli ja pienen kielialueemme enemmistöväestö tarjonnan katveessa. Rahan voimalla pyörivät vaikutuskoneistot rajasivat mediassa sekä kaupan ketjuohjauksissa kilpailun ja tarjonnan monimuotoisuuden. Nyt alustatalous ohittaa heidät ”suoramyyntinä” ulkomailta. Raha häviää iäksi Suomesta, eikä kulttuuri- tai osaamispääomiimme synny kertymää.
Perustuslakimme velvoittaa luomaan jokaiselle työlle ja elinkeinolle yhdenvertaiset kilpailuedellytykset. Levy-yhtiömaailmassa näin ei ole. Kuinka kukaan pystyy tekemään tai teettämään työtä, jonka virallinen arvo on nolla? Ulkomaisessa omistuksessa olevat, suomalaisten tekemät teokset siirtävät alustatalouden yleistyttyä satoja miljoonia euroja vuodessa ulkomaille. Näin siksi, koska kotimaisena tekijänoikeus on vakuus- ja rahoitusomaisuutena arvotonta!
Yhteiskunnan tulee olla palvelukoneisto, jonka rahoittaa kulutus ja toimintoja tasaava verotus. Epäkohdasta puhumista paheksutaan, vaikka kyse on elintärkeistä kansallisista arvoista. Musiikki ja artistien hoidetut brändit, ovat miljardeja pyörittävän huvielämän keskeinen katalyytti.
Syy ei ole ulkomaisissa levyjäteissä. Heidän työtään on rahan ansainta Suomesta, ei kansallisten tarpeiden tyydytys. Heille lasten ja aikuisten musiikki ei ole valtavirtaa. Siksi taiteilijoiden hautajaisten rinnalla manan majatalot täyttyvät osaavista viihdeduunareista ja -yrityksistä. Menestyshistoriasta huolimatta, heillä ei ole turvallista kotimaata.
Syynä ei voi olla se, etteivät elinkeinopolitiikastamme vastaavat orgaanit ymmärrä 70 vuodeksi lailla suojatun tekijänoikeuden arvopohjaa. Nykyajassa pitää kaikkien osata ja ymmärtää! Luova- ja aineeton talous on ainoa kasvualue, jonka tuottavuus riittäisi kattamaan hyvinvointimme rahoituksen vieläpä luontokuormattomasti.
Erkki Puumalainen