Sukupuolisensitiivisyys kepukielelle käännettynä
Moni meistä kepulaisista varmaan tietää sen tunteen, kun joku sanoo ettei maataloustukia tarvita ja ruokaa saa kaupasta. Eikö meistä aika moni pidä kommentoijaa vähän – noh – idioottina?
Että mitä se tuokaan kommentoi asiaa, josta ei mitään ymmärrä. Sama fiilis tulee itselleni ja monille, kun joku laukoo sukupuolisensitiivisyyteen liittyen vastaavia kommentteja.
Vastaavaan tapaan kuin ruokaa saa kaupasta, etenee tasa-arvokin itsekseen. Tiedämme kumminkin, että oikeasti molempien lopputuloksien takana on monta tekijää, on ihmisiä, taloudellista puolta ja poliittista lainsäädäntöä.
Tai jos puhutaan ruoan pakkausmerkinnöistä. Toiset sanovat ettei niillä tai ruoan alkuperällä ole juurikaan merkitystä. Mutta tiedämme ettei se ole totta sillä ympäristömyrkkyjen, antibioottien ja elintarvikkeiden laadun osalta erot voivat olla suuriakin. Ja vaikka nautapaketissa olisikin todellisuudessa kanaa ja sen voisi syödä, olisi ihan kiva kun se pakkausmerkintä vastaisi paremmin sisältöä.
Sama juttu, kun puhutaan kotimaisuudesta ja pakkaussisällön alkuperästä. Samalla tavalla toimii myös sukupuolisensitiivisyyteen liittyvä terminologia. Termien muuttaminen paremmin sisältöä vastaavaksi on kuin osuvampi pakkausmerkintä. Ja samalla kielen merkitys ihmisen käyttäytymiseen on kuin pakkauksen laatuturvallisuus ja kotimaisuus.
Osuvampi termi ja sukupuolisensitiivisempi kieli on vähemmän myrkyllistä niin ympäristölle kuin mielelle.
Lausunnot sukupuolineutraalista kasvatuksesta menevät jo siinä pieleen, ettei tunnista termejä eikä tiedä mitä niiden taustalla tapahtuu.
Sukupuolineutraali ja sukupuolisensitiivinen menevät todella usein sekaisin ja siksi keskustelu on jo lähtökohtaisesti hankalaa, kun toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäistä. Suurin osa sukupuoleen, vaatteisiin, leikkeihin ja esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvistä jutuista pohjautuu sukupuolisensitiivisyyteen, joka nimenomaan tarkoittaa herkkyyttä.
Sensitiivisyyden osalta Marjatta Kalliala toteaa: ”Sensitiivisyydessä on ennen kaikkea kysymys aikuisen kyvystä tunnistaa lapsen tunnetiloja ja vastata niihin. Sensitiivinen aikuinen kunnioittaa ja arvostaa lasta, on lämmin ja osoittaa kiintymystä, rohkaisee ja kehuu sekä tunnistaa lapsen huolenaiheet.”
Ja sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa on kyse myös sukupuoleen liittyvästä herkkyydestä eli aikuisen kyvystä tunnistaa lapsen tunnetiloja liittämättä niihin sukupuolta ja siihen liittyviä odotuksia (joita tutkitusti väkisin meillä jokaisella on enemmän tai vähemmän).
Ja toisaalta on kyse nimenomaan sukupuolesta, siitä että lapsella on riittävästi tilaa kasvaa alusta asti siihen sukupuoleen, jonka kokee omakseen.
Sen sijaan etenkin asiaan perehtymättömät ovat alkaneet käyttää nimitystä sukupuolineutraali. Näin toimii esim. media sensaatiohakuisissa jutuissaan ja samalla näin toimii ihmiset, jotka asiaa eivät ymmärrä. Taas ne, jotka pyrkivät sukupuolisensitiivisyyteen, käyttävät tuota sensitiivisyys-nimitystä. Toiset ovat perehtyneet asiaan enemmän ja enemmän ja pyrkivät viemään esim. tutkimustuloksissa saatuja huomiota käytäntöön.
Käytäntöön, jossa ihmisiä ei lokeroida eikä luoda vastakkainasettelua. Jos näissä asioissa mennään tieteen kautta, se on toki ideologinen valinta mutta perusteltu sellainen. Ja kun tieteen kautta mennään ja tehdään ohjeistuksia, ollaan juuri sukupuolisensitiivisyyden kanssa kasvatuksen ytimessä.
Jokainen voi toki lausua mitä huvittaa ja sörkkiä aihetta mielin määrin ja lokeroida ihmisiä, mutta ikävä kyllä, se on juuri sitä vastakkainasettelua jota Sirkka-Liisa Anttilakin peräänkuulutti välttämään.
Elina Lappalainen, Oulu