Sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista koskevan lain tulkinnoista on käytävä avointa keskustelua

Mielipide

Erkki Tuomiojan eiliseen blogikirjoitukseeni lähettämä vastine antaa aihetta seuraaviin kommentteihin:

Rajaan kirjoituksessani meidän samanmielisyytemme Suomen turvallisuuspoliittiseen perusratkaisuun eli siihen, että kannatamme molemmat Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Arvostan tätä.

Tulkitsen Polaris-TV:n haastattelussa Tuomiojan kirjaa siten, että hän näyttää katuvan toimintaansa kahdessa asiassa: yhtäältä Suomen ja Naton välisen ns. isäntämaasopimuksen solmimisessa ja toisaalta sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista koskevaa lainsäädäntöä käsiteltäessä. Toistan tämän tulkinnan blogissani. Jokainen voi itse lukea nämä kirjan sivut (95-101) ja arvioida, onko tulkintani oikea. 

Yritin kirjoituksessani selostaa Tuomiojan kannanotot mahdollisimman tarkasti, mutta valitettavasti tulkitsin väärin kohdan, jossa hän kirjoitti ”eräästä Naton kanssa tehdystä yhteistoimintajärjestelystä”, joka ei kuitenkaan ollut itse isäntämaasopimus. Pahoittelen tätä.

Isäntämaasopimus todellakin esiteltiin ennen sen allekirjoittamista eduskunnan valiokunnille. Sitä ei kuitenkaan viety eduskunnan käsiteltäväksi, kuten Ruotsissa tehtiin. Siellä parlamentti asetti omat ehtonsa sopimuksen hyväksymiselle. Näin olisi Suomessakin tullut menetellä.     

Minun mielestäni on tärkeää, että saadaan aikaan avointa keskustelua sekä isäntämaasopimuksen että sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista koskevan lain tulkinnoista. Niitä on täsmennettävä. 

Erkki Tuomiojan kirjakin tämän tarpeen osoittaa. Toivon, että hänkin jatkaa osallistumistaan tähän keskusteluun.