Sääntömuutosten avuksi ei tarvita toistoja ja lisämääräyksiä
Keskustan sääntöjä ollaan uudistamassa.
Kiinnitän huomiota kahteen lausunnolla olevien puolueen sääntöjen muutosaiheeseen: toisen puolueen jäsenyyden pois sulkemiseen ja puoluesihteerin valintatavan ja aseman muutokseen.
Puolueen nykyisten sääntöjen 4 §:ssä todetaan: ”Perusjärjestön jäsen tai jäseneksi pyrkivät eivät saa kuulua toiseen puolueeseen.” Se on selkeä ja yksiselitteinen toteamus.
Nyt, ilmeisestikin Paavo Väyryseen liittyvän keskustelun innoittamana sääntöihin esitetään täsmennystä, että puolueen johtoon – puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi tai puoluesihteeriksi – pyrkivä ehdokas ei ole saanut kuulua 12 kuukauteen toiseen puolueeseen.
Lisäksi sääntömuutoksessa toistetaan kieltoa kuulua toiseen puolueeseen puoluevaltuuskuntaan ja puoluehallitukseen valittavien kohdalla.
Mielestäni nämä lisämääräykset ja toistot ovat turhia ja elämälle vieraita.
Nykyisten sääntöjen 4 §:n määräys on selkeä ja riittävä.
Kuka sitä paitsi käytännössä voisi mennä tutkimaan muiden puolueiden jäsenlistoja todetakseen ehdokkaiden esteettömyyden?
Puoluekokouksessa on menettelytapavaliokunta sitä varten, että se arvioi johtoon esitettyjen henkilöiden kelpoisuuden ja puoluekokous valiokunnan esityksestä päättää ketkä pääsevät äänestyksiin saakka. Uusia sääntömuutoksia ei tähän tarvita.
Puoluesihteerin valinta esitetään otettavaksi puoluekokoukselta puoluevaltuustolle. Tätä on yritetty ennenkin.
Toteutuessaan se merkitsisi puoluesihteerin asemaan periaatteellista heikennystä.
Hän ei olisi enää samalla tavalla laajan jäsenkentän luottamusmies, olletikin kun puoluesihteeriltä vielä vietäisiin jäsenyys ja äänivalta puoluevaltuustosta, puoluehallituksesta, ja sen työvaliokunnasta, sekä hallitusneuvottelijoiden ryhmästä.
Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta henkilökohtaisesti en kannata näitä puoluesihteerin aseman heikennyksiä.
Vaikka aika on monella tapaa muuttunut ja keskustan sihteellinen etu muihin puolueisiin nähden – ylivoimainen jäsenvaltaisuus – heikentynyt, pitäisin puoluesihteerin aseman valintatavasta alkaen edelleen vahvana.
Vahvaan asemaan liittyy korostunut vastuu kentälle päin.
Tuota tehtävää itse hoitaessani koin olevani suorassa vastuussa jäsenkentälle, kentän suora viestintuoja kaikkiin puolue-elimiin ja yhtä lailla puoluejohdon viestinviejä kentälle.
Kenttätoimintaan pitäisi nyt saada lisää paukkuja.
Ihmisiä pitäisi kannustaa yhdistyksissä, kunnallisjärjestöissä ja piireissä kohtaamaan paljon enemmän nokakkain eri muotoisissa tilaisuuksissa.
Yhdessäolo saman pöydän ympärillä, tupaillassa tai kokouksessa on ihan eria asia kun ottaa kantaa somessa – tätä jälkimmäistäkään yhtään vähättelemättä.
Yhdessäolo mahdollistaa keskustelun, väittelyn ja yhteiseen linjaan sitoutumisen paljon väkevämmin. Sitä pitäisi tukea kaikin keinoin.
Eero Lankia
Veikkola