Rauhan työ ja maanpuolustus eivät ole vastakkaisia asioita
Olen kuullut useampaan otteeseen etenkin vihreiden ja vasemmiston suunnalta maanpuolustusta kyseenalaistavaa huutelua. Viimeisin tästä on verkkouutiset.fi palvelussa julkaistu kannanotto Vasemmistoliitossa surraan: Teitä kohennetaan sotavalmisteluna (Verkkouutiset.fi 13.11.2019).
Teiden kuntoa kohennetaan monestakin syystä, yksi niistä on teitä pitkin matkaa taittavien turvallisuus. Maanpuolustuksessa on kyse siitä, että valtio valmistautuu mahdollisen uhan torjumiseen – ei siis uhkien aiheuttamiseen. Mahdollisen uhan torjumiseen valmistautuminen ei ole ristiriidassa rauhaan pyrkimisen kanssa.
Maanpuolustuksen tehtävä on varautua erilaisiin uhkiin, joita yhteiskunta voi kohdata. Samalla sen olemassaolo voi jossain määrin myös ennaltaehkäistä niitä. Erityinen rooli ennaltaehkäisyssä on kuitenkin politiikalla, diplomatialla ja yleisesti – yhteistyöllä. Samaan aikaan kokonaisvaltaisen maanpuolustuksen ylläpitämisen ja kehittämisen kanssa tehdään rauhaa vaalivaa politiikkaa.
Ihmettelen, että onko jonkinlaista näyttöä siitä, että aseistariisunta Suomessa korreloisi jotenkin maailmanrauhaan pääsemisen kanssa? Näkemykseni mukaan asia voi olla itseasiassa jopa päinvastainen. Suomen muuttuminen täysin pasifistiseksi saattaa jopa aiheuttaa Suomeen kohdistuvia uhkia.
Maanpuolustuksen puuttuminen Suomesta ei johtaisi vääjäämättä siihen, että Suomeen ei enää kohdistuisi minkäänlaisia turvallisuusuhkia. Uskottava maanpuolustus saattaa vähentää intressejä uhata maan turvallisuutta, eikä noiden intressien olemassaolo ole varsinaisesti riippuvaista siitä onko meidän mielestämme niiden olemassa olo hyvä asia vai ei.
Miten maailma saadaan luopumaan aseista? Minä en tiedä.
Vaikka Suomi luopuisi aseista, se ei tarkoita, että muut tekisivät samoin. Miten aseiden käyttöä saadaan vähennettyä maailmassa? Helpompi kysymys! Sitä ratkomaan onkin esimerkiksi perustettu YK. Mitä tulee tähän historiaa kirjoittavaan valtioiden väliseen sopimukseen, kyse ei ole sodan poistamisesta, vaan rauhan säilyttämisestä.
Syyn tähän voi helposti ymmärtää kysymällä itseltään onko organisoitu väkivalta eli sota sosiaalisena ilmiönä jotakin sellaista, että sen voisi absoluuttisesti kieltää?
Vaikka Suomi luopuisi aseista, se ei tarkoita, että muut tekisivät samoin.
Nykypäivänä suomalainen työväenliike uskoo rauhanomaiseen demokratiaan. Aatehistoriallisesti marxilaisuus on kuitenkin kaukana pasifismista, sillä vallankumous on aatteen ytimessä. Aseilla tavoiteltua marxistista vallankumousta onkin maailman sivu täynnä.
Itsenäisen Suomen puolustusvoimien perustamisella on läheinen yhteys kommunistisen vallankumouksen vastustamiseen, koska kommunismi uhkasi Suomen itsenäisyyttä. Onkin syytä kysyä, mikä ajaa vasemmistolaisia niin kiihkeään pasifismiin? Onko heidän käsityksensä rauhasta ja maanpuolustuksesta jämähtäneet taistolaisuuteen?
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, Puolustusvoimat on poliittisesti sitoutumaton ja sillä on neljä lakisääteistä tehtävää, joista yksikään ei korreloi rauhan vastustamisen kanssa.
Itsenäinen Suomi ei ole koskaan aloittanut sotaa tai hyökännyt esimerkiksi toisen valtion itsenäisyyttä vastaan. Olemme myös Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, mikä velvoittaa meitä pidättäytymästä epäoikeutetusta sodankäynnistä jatkossakin. Suomi on yksi maailman rauhanomaisimpia valtioita ja täten jokaisen maanpuolustajan omatunto saa ja pitää olla vastaisuudessakin puhdas.
Pyritään jatkossakin rakentamaan maailmanrauhaa juuri niillä keinoin, joilla voidaan saavuttaa tuloksia. Suomalaiset ovat menestyneet siinä erinomaisesti. Sekä ammattitaitoomme että intresseihimme luotetaan niin sotilaallisessa kriisinhallinnassa kuin myös esimerkiksi rauhanvälityksessä. Maailman konfliktialueilla maineemme on erinomainen niin muiden toimijoiden kuin paikallisväestön keskuudessa.
On tärkeää, että Suomi tunnetaan tulevaisuudessakin sellaisista poliittisen vastuun kantajista, joilla on paitsi tahto, myös kyky vaalia rauhaa sekä kansainvälisissä suhteissa että kotimaassa.
Samalla kokonaisvaltainen maanpuolustus tulee pitää uskottavana, sillä meillä ei ole varmaa tietoa siitä, että yhteiskunta ei voisi kohdata minkäänlaisia uhkia.
August Halonen
Keskustanuorten kv-sihteeri, Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja 2020