Politiikan syntipukki
Suomi on ollut journalismin osalta lähes puolueeton valtio.
Olen seurannut viime vuosina tiiviimmin eri lehtien kirjoituksia, joissa ikäväkseni on tullut entistä enemmän esiin puolueellisuus tai täsmällisemmin erään puolueen julkinen häpäisy.
Kysymys on etelän medioiden (HS ja IP-lehdet) ja Suomen Keskustan mollaaminen lähes jokaisesta päätöksestä mitä esim. hallitus tekee.
Ei riittänyt, että viime hallituksen kaikkien päätösten syy oli Sipilässä. Nyt kun lukee lehdistä niin, se on usein miten kepun syy, koskien päätöksiä mitä hallitus tekee.
Eihän nuo hallituksen päätökset ole yksistään kepun tekemiä. Olen aina luullut, että päätöksiä tekee hallitus eikä yksittäinen puolue.
Tulee tunne, että muut hallituspuolueet on tehty teflonista kun ei mikään tartu! Syyllinen toki pitää löytää mutta alkaa jo näyttämään siltä, että hallituksessa on yksi ja ainoa vastuunkantajapuolue joka ottaa kaiken vastuun kaikista tekemisistä.
Opposition räksyttämisen vielä jotenkin ymmärtää, kun valtaan pitää päästä hinnalla millä hyvänsä, mutta nuo keinot ovat aika hämmentävät. Apupuolueeksi mollaaminen on jo tuttua vaan haluan nähdä sen päivän, kun he nousevat hallitukseen niin miten sitten suu pannaan.
Saattaa tulla kylmää kyytiä, kuten kävi eräälle jytkypuolueelle viime kunnallisvaaleissa, kun valtaan pääsi. Kannatus laski n. 10 %-yksikköä.
Itsessään politiikan kielenkäyttö on ollut ikävää seurattavaa. Kansanedustaja voi nykyään möläyttää mitä sylki suuhun tuo, vaikka tappouhkauksen, jos siltä tuntuu.
Puhumattakaan vihapuheista, jotka eri kansan ryhmiin kohdistuvina perustellaan sananvapauteen kuuluvina ”oikeuksina”. Oikeudet kyllä tunnetaan, mutta miten on velvollisuuksien laita?
Syntipukki täytyy löytyä ja politiikka on raadollista peliä, mutta voisi kait sitä jo vaihtaa sen vanhan levyn jossa ”Kepu pettää aina” joka on jo niin loppuun kulunut fraasi.
Jokainen joka politiikkaan lähtee, niin toivoisin vähän enemmän kunnioitusta heille, sillä jokainen varmaan yrittää parhaansa, myös kepulaiset. Kuka haluaa enää kansa- tai kotikunnan k*sitolpaksi, jos puheet tästä vielä raaistuvat ja menevät henkilöön meneviksi puheiksi. Asiat eivät enää riitele, kuten niiden pitäisi.
Pitääkö tästä ”kehityksestä” olla huolissaan?
Eero Tuokila
Kemi