Perustulokysymykseen tulisi etsiä keskustalaista kantaa
Olen itsekin ollut aikanaan ”vastikkeettoman perustulon” kannalla. Idea tuntui oikealta: universaali etuus kaikille, joka kuitenkin – toisin kuin lapsilisät – verotetaan pois niiltä, joilla on muutenkin toimeentuloa.
Olen muuttanut mieltäni.
Takavuosina tavoite ”vastikkeettomasta perustulosta” oli monelle iskulause, utopinen päämäärä. Se ei ollut silloin realismia. Siksi sen teoria jäi vähälle keskustelulle.
Realismia perustulosta on tehty vasta nyt. Olkaamme iloisia siitä, että tärkeät ensiaskeleet perustulon kokeilemiseksi otettiin Juha Sipilän hallituksen toimilla.
Samalla huomaamme, kuinka ajat ovat muuttuneet. Olen itsekin joutunut ajattelemaan uudestaan, minkälainen perustulo on alkiolainen, keskusta-aatteen mukainen.
Minua häiritsee tavattomasti uusi aatesuunta, jonka mukaan ihmisellä on oikeus olla ”ideologisesti työtön”. On ”Työstäkieltäytyjäliitto”, on ”Työstä kieltäytyjän käsikirja” – ja vaatimuksena ”vastikkeetonta rahaa kaikille”, kuten Yle uutisoi.
”Vastikkeeton perustulo” palvelisi tätä ideologiaa.
Suomalainen yhteiskunta pysyy kuitenkin pystyssä vain työtä tekemällä.
Mitä useampi on töissä, sitä enemmän saamme aikaan. Sitä enemmän meillä on verotuloja, joilla voimme maksaa terveyden- ja sairaanhoitoa, koulutusta, tulonsiirtoja ja vaikka perustuloa.
Mutta mitä paremmat mahdollisuudet on laiskotella, sitä enemmän laiskotellaan. Siihen nyt siis oikein opastetaan.
Minulle keskusta on kansanliike. jonka keskeisiä arvoja ovat työnteko ja ahkeruus työssä. Työ voi olla monenlaista: toisen palveluksessa, yrittäjänä, kotona.
Kaikki eivät pysty työhön, mutta heidän elämänsä voidaan turvata, kun suuri enemmistö hoitaa velvollisuutensa.
Keskustalaista ei sen sijaan ole sellaisen järjestelmän rakentaminen, joka mahdollistaa sen, että terve ihminen pakoilee työtä, mutta nostaa mielellään perustuloa.
Sitä perustuloa rahoittavat pienituloisimmatkin ihmiset ainakin arvonlisäverojen kautta.
Kyse on myös verojen maksamisen hyväksyttävyydestä. Verotus on Suomessa kireänsorttista. Yleensä hyväksymme veronmaksumme tason, kun ymmärrämme, että verot menevät hyviin tarkoituksiin.
Tämä hyväksyttävyys kärsii, jos joudumme elättämään terveitä, työkykyisiä ihmisiä uunin pankolle.
Siksi on väärin moittia Juha Sipilää tai puoluehallitusta siitä, että keskustan perustulokantaa on ajettu oikeille, keskustalaisille raiteille.
On vedottu siihen, että ”vastikkeeton perustulo” on puoluekokouksen päätös.
Jokainen vähänkin pidempään mukana ollut tietää, että puoluekokousta voi manipuloida. Jos äänestys saadaan vielä sunnuntaiaamuun, muutama sata aktiivia saa läpi ihmeitä. Muutenkin tarmokas ja äänekäs esiintyminen on eduksi.
Teen varmaankin majesteettirikoksen, mutta perustulokysymys on oiva näyte siitä, että keskustan puoluekokousmenoa olisi uudistettava radikaalisti.
Puoluekokouksesta voitaisiin puhdistaa pois pääsääntöisesti kaikki muu päätöksenteko paitsi valinnat ja sääntömääräiset asiat.
Sen sijaan puoluekokous voitaisiin muuttaa eräänlaiseksi keskustapolitiikan ”Suomi Areenaksi” Porin tai Ruotsin Almedalenin tapaan.
Laivaristeilyt ovat hyvä malli. Risteilyille on rakennettu poliittisia keskustelutilaisuuksia ja tapahtumia eri aihepiireistä. Niistä itse kukin voi valita kiinnostavimmat. Niin pitäisi tehdä puoluekokouksessakin.
Asioita voitaisiin silloin syventää eri tavalla kuin nykyisessä yleiskeskustelussa, joka seilaa taivaan ja maan välillä. Paljon useampi saisi sanoa mielipiteensä.
Uskon, että nämä keskustelut antaisivat puoluevaltuustolle ja puoluehallitukselle enemmän aineistoa päätöksentekoa varten kuin nykyiset, lyhimmillään minuutin puheenvuorot kaiken maailman aiheista puoluekokouksen pöntöstä.
Ehdotankin, että hautaamme syyttelyt ja sotakirveet ja katsomme ensi vuonna keskustelemalla Vantaalla, mikä oikein on perustulon keskustalainen malli.
Juha Mauno
Pukkila