Pandemia keskiajalla ja nykypäivänä
Vuonna 1313 syntynyt Boccaccio kirjoitti Decameronen johdannossa seuraavasti: ”Sanon siis teille, että oli saavuttu vuoteen 1348 jälkeen Kristuksen syntymän, kun kuolemaa tuova rutto puhkesi mainiossa Firenzessä, Italian kauneimmassa kaupungissa. Joko taivaankappaleiden vaikutuksesta tai myös jumalattomien tekojemme seurauksena oli Jumalan vanhurskas viha lähettänyt tämän vitsauksen meille kuolevaisille rangaistukseksi”.
Hän kuvaa edelleen ruton lähteneen itämailta ja jatkaneen kulkuaan seudulta toiselle. Torjuntakeinoja hän kuvaa seuraavasti: ”Turhaan järjestettiin – ei vain kerran, vaan useastikin – julkisia jumalanpalveluksia ja kirkollisia juhlakulkueita hurskaiden rukoillessa jumalalta laupeutta”.
Nyt 2000-luvulla kirkon sijasta tukeudutaan tieteeseen. Tiede on kuitenkin osoittautunut melko voimattomaksi, sillä korona on tähän mennessä vaatinut maailmassa jo kaksi ja puoli miljoonaa ihmishenkeä eikä loppua ole vielä näkyvissä.
Keskiajasta on kuitenkin edistytty kolmessa asiassa: tunnemme taudin aiheuttajan, on nykyaikainen tehohoito ja on voitu kehittää rokote. Koska tiedämme, että tauti on viruksen aiheuttama, sen leviämistä jossain määrin voidaan ehkäistä käsihygienialla sekä välttämällä kokoontumisia ja lähikontakteja.
Virukseen ei kuitenkaan ole täsmälääkettä kuten on antibiootti Yersinia pestis -bakteeriin, joka aiheutti ruttoepidemian. Tämän päivän tehohoidolla voidaan pelasta osa taudin vaikeaan muotoon sairastuneita, mutta tehohoitokaan ei ole kaikkivoipa.
Eniten toivoa on rokotteessa, jota saimme vuoden ajan odottaa.
Nyt rokotteen kehittäneet laitokset ovat tehneet oman osuutensa.
Tästä eteenpäin poliittisten ja hallinnollisten tahojen tehtävä on organisoida rokotuskattavuus niin suureksi, että taudin leviäminen pysähtyy.
Antti Tapaninaho