Pääministerivertailu ontuu pahan kerran
Maaseudun Tulevaisuus julkaisi äskettäin (20.3.) gallupin kolmen vuosikymmenen aikaisten pääministerien onnistumisesta ja neljän kokeneen politiikantoimittajan luonnehdinnat tuloksista.
Gallupin tulos oli pääosin ennalta arvattavissa, mutta samalla osin kovin ristitiitainen: kärjessä kaikki täyden kauden (tai kaksi kautta) istuneet pääministerit Paavo Lipposen selkeällä johtoasemalla, ja hännillä pätkäpääministerit Sanna Marinia lukuun ottamatta.
Hänet noteerattiin kärkisijoille, toiseksi heti Lipposen jälkeen!
Kaikki kunnia nuorelle pääministerille työskentelystä äärimmäisen haastavassa tilanteessa, mutta hänen vertaaminen edeltäjiin muutaman kuukauden perusteella vielä pahasti ennenaikaista.
Kausi on vasta lähtökuopissa ja maa elää poikkeustilassa.
Sanna Marin mitteleekin väärässä sarjassa. Vika ei ole hänen, vaan gallupin tekijän.
Asetelma vääristää gallupin tuloksen ja samalla mitätöi sen antaman viestin. Samaa on sanottava häntäpäähän jääneistä, eli Antti Rinteestä (10.), Anneli Jäätteenmäestä (9.) ja osin Mari Kiviniemestäkin (8.). He olivat pätkäpäämistereitä – kukin eri syistä. Heille asetelma on kohtuuton. Näytöt jäivät antamatta.
Vertailu ontui sikälikin, että vertailtavat eivät ole keskenään vertailukelpoisia muutoinkaan. Vertailun tuloksia vääristää pääministerikausien pituuserojen ohella ulkoisten ennenkaikkea olosuhteiden erilaisuus.
Ja pakko sanoa: median luomat mielikuvat…
Gallupin tulos olisi ollut uskottavampi, jos vertailussa olisivat olleet vain vaalikauden yli hallinneet pääministerit Paavo Lipponen, Esko Aho, Matti Vanhanen, Jyrki Katainen ja ehkä vielä Alexander Stubbkin, vaikka vaalikausi ei aivan täyttynytkään.
Näidenkin vertailua maallikoiden silmin vaikeuttavat vaalikausien poikkeamat ulkoisissa olosuhteissa.
Ne tekevät hallaa eniten Esko Aholle, joka joutui johtamaan maata ainakin kolmen koettelemuksen läpi; vuosisadan talouskriisin, Neuvostoliiton romahtamisen ja EU-integraation.
Kaikki historiallisia lajissaan. Vain virusvitsaus puuttui!
Jos yrittää hahmottaa jälkikäteen pääministereiden toimintaympäristön poikkeamia toisistaan, voisi ehkä ajatella Paavo Lipposen ansiokkaan kauden pohjautuneen paljolti edeltäjänsä Esko Ahon kyisen pellon raivaukseen, josta ei kunnian kukko hänelle laulanut.
Talousperustan vahvistumiselle loi tukea kaudelle ajoittunut Nokian ihme – vähättelemättä lainkaan Paavo Lipposen jämäkän otteen merkitystä!
Matti Vanhasen pitkälle kaudelle ajoittui puolestaan talouden kaksi miinusmerkkistä megatrendiä, Nokian vedon hiipuminen ja vuoden 2008 kansainvälinen talouskriisi, joka leikkasi talouskasvun vahvasti miinukselle.
Vanhasen mainetta varmaotteisena pääministerinä söivät toimittajien mielestä myös hänen yksityiselämänsä sotkut.
Hyvin erikoinen näkökulma pääministerin onnistumiselle – olivathan ”sotkut” paljolti juuri median lietsomia. Tässä lajissa ns. lautakasajuttu jää historiaan esimerkkinä median ajojahdista, jossa kunnostautuivat eritoten Yle ja iltapäivälehdet.
Jyrki Kataisen kaksi kautta olivat toimintaympäristöltään kohtuullisen rauhallisia, joskin talous jämähti edellisen kriisin jäljiltä ja vauhditti maan velkaantumista.
Poikkeuksellisen laaja hallituspohja rauhoitti päätöksentekoa ja Kataisen herrasmiesmäinen ote oli ”helppo silmälle” politiikan ulkopuolelta katsoen.
Juha Sipilän dramaattinen kausi on mediajulkisuuden kannalta oma lukunsa. Yhtäläisyys Esko Ahon kohteluun on mitä ilmeisin: alkuun ymmärtäväinen, jopa ihastunut, jälkipuoliskolla tyrmäävän kielteinen.
Hänestä ja hänen hallituksensa työn tuloksista piirtynyt äärimmäisen kielteinen julkisuuskuva on kaukana todellisuudesta. Medialla olisi peiliin katsomisen paikka.
Lopputulos on kaukana vastuullisesta journalismista.
Kaikkinensa Suomella MT:n pääministerigallupin tulos vertailukelpoiselta osiltaan kuvastelee kohtalaisen hyvin sanontaa siitä, että Suomella on ollut hyvä herra- ja rouvaonni paitsi presidenttien, myös pääministereiden osalta.
Kukin pääministereistä on istunut hyvin omaan aikaansa ja olosuhteisiin.
Tämä vain ei ole kaikistellen heijastunut mediasta totuudenmukaisesti eikä näinollen tehnyt oikeutta kulloistenkin haasteiden ja saavutusten suhteuttamiselle.
Sanna Marin ja hänen nuorekas naisviisikkonsa on selvinnyt vuosisadan terveysvitsauksen alkuhoidosta varsin vakuuttavasti. Mutta tämä on vasta alkusoittoa. Johtopäätösten aika on vuosien takana.
Pääministerin kansansuosio on tunnetusti hyvin kuluvaa sorttia, kuten kaikki pääministerit tähän saakka ovat saaneet karvaasti kokea. Vain presidentit ovat tavanneet olla edes jotenkuten suojassa kansan kärttyisältä kädeltä.
Erkki Ryynänen
Maaninka