Ovatko nuoret naiset tämän hetken sylkykuppi?
Olen iloinen, että Silja Silvasti osaa osuvalla tavalla nostaa esiin nuoriin naisiin kohdistuvan paineen Suomenmaan blogikirjoituksessaan.
Ovatko nuoret naiset tämän hetken sylkykuppi?
Nuoret naisemme ovat kuitenkin oikeasti koulujakäyneitä, osaavia, energisiä sekä perheestään ja läheisistään huolehtivia erinomaisia kansalaisia.
Otan tässä esille muutaman näkökulman.
Olen itse eläkkeellä, mutta hoidan tällä hetkellä kokopäiväisesti vuoden vanhaa lapsenlastani kotonani. Näen läheltä nuorten naisten ja nuorten perheiden elämää.
Nykyinen lapsen kotihoidontuki on 253 euroa käteen kuukaudessa. Tämä määrä ei varmasti suuruudellaan sido ketään kotiin, jos vaihtoehtona on ansiotyö tai työttömyyskorvaus.
Tuo määrä helpottaa vähän lapsen aiheuttamissa kuluissa, mutta varsinainen syy kotihoitoon löytyy rakkaudesta lapseen ja tavoitteeseen antaa hänelle yksilöllinen hoito.
Sopiva paikka konttaavalle, puhumattomalle tai esimerkiksi aralle alle kolmivuotiaalle lapselle ei ole lapsiryhmä.
Kotona lastaan hoitava vanhempi tinkii suuresti omista tuloistaan ja säästää yhteiskunnalta muutaman vuoden noin 1000 euroa kuukaudessa. Miksi tätä pidetään pahana asiana?
Lisäksi nuorten naisten työllisyysaste on tietääkseni kotihoidosta huolimatta suurempi kuin vastaavan ikäisillä miehillä.
Miksi nyky-yhteiskunta haluaa jo kaikki pienet lapset laitoksiin, mutta jättää avuttomat vanhukset kotiin päivittäin vaihtuvien hoitajien varaan?
Tunnen asiaa, koska olin kymmenen vuotta espoolaisen vanhanrouvan ystävänä. Hän kuoli vuosi sitten 93-vuotiaana. Vanhusten kotiasuminen ja -hoito olisi huomattavasti paremmalla tasolla, jos taattaisiin sama tai pari samaa hoitajaa vanhukselle kotikäynneille.
Suurimmalla osalla suomalaisista asiat ovat hyvin, mutta miksi kohtelemme avuttomia läheisiämme kovakouraisesti?
Muutos parempaan suuntaan olisi kuitenkin saavutettavissa jo pienellä asennemuutoksella, vaikkapa aluksi ystävällisillä ajatuksilla.
Anneli Alaluusua
Helsinki