Onko keskusta menettänyt eteläisen Suomen?
Kuten hyvin tiedämme keskustan kannatus painottuu pääosin poikittaisradan Pori–Haapamäki–Jyväskylä–Pieksämäki–Parikkala pohjoispuolelle. Näin on tilanne ollut ainakin 1950-luvulta lähtien.
Keskusta ei ole absoluuttisesti juurikaan menettänyt äänestäjiään tuolla sinänsä aina hyvin väkirikkaalla alueella. Urho Kekkosen aloittaessa presidenttinä maalaisliitto sai eduskuntavaaleissa 1950-luvulla vain päälle 500 ääntä ja Uudeltamaaltakin on yleensä ollut vain kaksi maalaisliiton/keskustan kansanedustajaa.
Samansuuntainen on vuosikymmenten saatossa ollut tilanne sekä Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeen eteläisessä ja pohjoisessa vaalipiirissä. Nämä ovat olleet yleensä kahden tai yhden maalaisliittolaisen tai keskustalaisen kansanedustajan vaalipiirejä kuten nytkin. Itään päin katsottaessa on ollut hivenen parempi tilanne paljolti myös karjalaisen väen vuoksi.
Eteläinen Suomi ei ole ollut maalaisliiton/keskustan perinteistä saatikka vahvaa aluetta koskaan, vaikka sieltä ovat valtakunnan politiikassa olleet puolueen vahvat vaikuttajat Johannes Virolainen, V.J. Sukselainen ja Marjatta Väänänen sekä liberaalisesta kansanpuolueesta keskustaan siirtynyt hämeenlinnalainen Juho Tenhiälä. Matti Vanhanen ja Sirkka-Liisa Anttila ovat lähimenneisyydessä olleet eteläisen Suomen keskustalaisia vaikuttajia, mutta heidän upeasta työstään huolimatta keskustan kannatuksen nousut ovat olleet tilapäisiä.
Miksi keskustan kannatus on sitten nykytasolla reilut 10 prosenttiyksikköä alhaisempi menneisiin ”Kekkosen aikoihin” nähden? Syitä on varmasti monia eikä ainakaan syyllisiä pidä käydä etsimään jo kohta vakioksi muodostuneeseen vaalikannatuksen puolittumiseen parin vuosikymmenen kuluessa.
Maamme väestö on siirtynyt pohjoisen maakunnista Helsinkiin ja Uudellemaalle ja näistä valitaan nyt muiden eteläisen Suomen vaalipiirien kanssa yhä suurempi määrä kansanedustajia. Vaikka keskustan absoluuttinen kannatus olisikin pitänyt, muita puolueita äänestävien määrät ovat voimakkaasti kasvaneet. Samaan aikaan kilpailijat haastavat keskustaa yhä terävämmin poikittaisradan pohjoispuolella ja nämä vaalipiirit ovat menettäneet myös valittavien kansanedustajien paikkamääriään väestön painottuessa eteläiseen Suomeen.
Vahva kilpailija perussuomalaiset on vakiinnuttanut asemansa ja luonut valtakunnallisen puolueen imagonsa ja roolinsa sekä rakentanut asemansa kunta- ja aluehallinnossa. Kokoomusta ei enää mielletä suuren äänestäjäjoukon parissa ökyrikkaiden ja suurituloisten puolueeksi vaan menestyvien kansalaisten puolustajaksi, mihin joukkoon monien on omissa tavoitteissaan luontevaa äänestyskäyttäytymisessään liittyä.
Tämän väestö- ja yhteiskuntarakenteen muutoksissa keskustan on haasteellista tavoittaa sitä kunkin äänestäjän ainutta ääntä. Näin kuvailen tilannetta eikä minulle valitettavasti ole ratkaisuesitystä. Olen nyt ollut sekä Helsingistä että Uudeltamaalta aiemmin Keski-Suomesta valittuna kansanedustajana ehdokkaana saadakseni tuntumaa kansalaisten odotuksiin näiltä alueilta.
Yllätyin ilokseni sekä Uudenmaan että Helsingin keskustapiirien aktiivisuudesta ja mille Uudellamaalla ovat vakiintuneet paikalliset ja ansiokkaat perinteensä. Kuten hieman pelkäsinkin, keskustan vaaliteltoille ei juurikaan tullut sellaisia henkilöitä, joista olisi voinut uusia äänestäjiä puolueellemme. Keski-Suomessa tilanne oli osin toinen ja luulen saaneeni myös uusia äänestäjiä keskustalle. Mielestäni vaalityössä keskusta teki tosi hyvää työtä sekä Uudellamaalla että Helsingissä, mutta emme olleet kansalaisten ykköspuolue.
Mikä olisi tilanne, jos äänestys tapahtuisi kuin piispanvaaleissa ennen siten, että äänestäjä valitsi ehdokkaat ykkös- , kakkos- ja kolmannelle vaalisijalle? Luulen, että tuossa tilanteessa keskusta saattaisi sijoittua paremmin? Ihmisillä ei ollut mitään keskustaa vastaankaan, mutta muut olivat äänestäjille se ykkösvalinta ja niin keskusta joutui tyytymään aiempiin sijoituksiinsa.
Itse jään pohtimaan, miten myötätunto keskustaa kohtaan saataisiin sille tasolle, että keskusta olisikin ykkösvalinta? Omakehulla tuo tuskin onnistuu ja vaalien edellä vielä heikommin. Miten keskusta voisi entistä selkeämmin profiloitua tekojensa kautta edukseen? Kannatuksen alhosta nousu vie aikansa ja tapahtuu aikaa myöten pitämällä asioitamme rohkeasti ja kirkkaasti esillä. Siinäpä meille haastetta!
Omasta kokemuksestani tiedän, että aikaa myöten keskusta voi nousta, kun ei luovu tavoitteista.
Lauri Oinonen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/