Nyt olisi kirjan aika

Mielipide

Epidemiakriisi koettelee myös kulttuurialaa. Teknologiahuumassa on unohtunut tai kuihtunut moni hyväksi koettu perinne. Niinpä oli ilo lukea Kari Hotakaisen erään haastattelun mielteitä, että kirja ja tarina on tärkeämpi kuin kirjailija.

Nyt kun koululla on vaara hajota lähi- ja etäopetukseen, voidaan hyvällä syyllä kysyä: Onko koulusta katoamassa kirjasivistys? Vastuulliset kasvatustieteilijät nostavatkin jo sormea, että viedäänkö osa koulua koronan varjolla etäopetukseen.

Näin entisenä opettajana sanoisin, että silloin peruskoulu hajoaisi; oppilaalta vietäisiin turvallinen opettaja, oma luokka, tuttu pulpetti – ja läheisyys kun opettaja saattaa olla ihmiselle joskus ainoa turvallinen kontakti.

Muistan kun Kalle Holmberg sanoi kerran Valamon luostarissa Heinävedellä Luostari ja kirjallisuus -seminaarissa, että kyllä teidän kirjailijoiden kelpaa. Teillä on kirjastot, kustantajat, kirjakaupat, kirjavarastot ja antikvariaatit. Toisin on meillä teatterimaailmassa; vaikka ohjaisi kuinka upean näytelmän, se tulee, on ja menee, eikä sitä sitten ole.

Yhteiskunta on tukenut nyt epidemian kriisissä kulttuurin joukko- ja laumatuotantoa – ja esiintymistä. Voitaisiinko nyt katsoa, mikä meillä on toiminut hyvin kautta historian. Meillä on kirjasto- ja koululaitos maan vanhimpia kaikkia koskettava ilmainen kulttuuritarjonta.

Nyt puhutaan monenlaisesta kriisi-yksinäisyydestä, niin kodeissa, koulussa kuin hoitokodeissa. Kirjan kanssa ei ole koskaan yksin. Juuri nyt olisi palautettava kirjan aika. Lukeminen ja tarinat auttavat lasta ja nuorta saamaan kosketuksen omaan tunne-elämäänsä. Olisi taas luettava lapsille ja yksinäisille vanhuksille. Tai annettava materiasali, erityisesti koulussa, että voitaisiin taas lukea. Eikä vain tuijottaa pieneen ruutuun. Esimerkiksi etäopetuksessa kirjalle ei pärjää mikään muu metodi, eiväthän nuo havainnekuvat epidemia-etäopetuksesta olleet sen kummoisempia kuin vuosisata sitten kiertokoulun opettajien rihvelitaulut.

Kirjan tarjonta ja materiaalin saanti on siis avainasemassa. Erikoisesti pitäisi pienten kuntien ja kirjastojen materiaalia tukea. Samoin koulujen kirjahankintoja. Eikä silloin tarvita uutta henkilökuntaa tai muita menoja.

Näin kaikenkokeneena opettajana kerron, että tuskin koulussa saadaan yhtä hyvää ihmistä kunnioittavaa hiljaisuutta, kun suuri luokkani murrosikää läheneviä oppilaitani luki. Jokaisella oli pulpetissaan viitisen kirjaa.

Etäopetuksessa suosittelisin kirjaviikkoa. Mutta mistä materiaali? Mitä sanoo OKM ja Suomen kirjastolaitos. Kannattaisiko nyt satsata kirjamäärärahoihin niin koulussa kuin kirjastoissa? Ammattitaitoinen henkilökuntakin on jo.

Matti Summanen

kirjailija, Vantaa