Niinistö suurvaltojen neuvotteluihin
EU on ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkumisen talousyhteisö, mikä tarkoittaa, ettei yhteistä ulkopolitiikan linjaa ole helppo luoda vaikeissa kysymyksissä, mikä johtaa siihen, että EU:n sivuuttaminen päätöksenteossa on valitettavan helppoa.
EU ei ole kriisinhallintajoukkoja lukuun ottamatta sotilaallinen toimija, vaan sotilastoimet ovat jäsenmaiden vastuulla.
Turvallisuus vaatisi EU:lta yhtenäisyyttä. Vaikka ulkopolitiikka kuuluu jäsenmaille, EU:n yhteisillä toimilla voi olla suuri merkitys. Euroopan turvallisuustilanteen järkkyminen vahvistaa tarvetta EU:n turvallisuusyhteistyön kehittämiselle – mikä onkin yksi unionin puheenjohtajakauden aloittaneen Ranskan keskeisistä poliittisista painopisteistä.
Yksikin jäsenmaa voi neuvostossa estää päätöksenteon.
Siksi yksimielisyysvaatimus tulisi muuttaa määräenemmistöpohjaiseksi. Nyt olisi tarvetta unionin yhtenäisemmälle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.
Venäjä tavoittelee Euroopan hajaannusta ja sisäisiä jakolinjoja. Sitä suuremmalla syyllä eurooppalaisten on pystyttävä niin kansakuntina kuin unionina osoittamaan malttia ja yhtenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Presidentti Macron aikoo nyt, Ranskan puheenjohtajakaudella nostaa, ei vain Ranskan vaan myös EU:n arvovaltaa.
Hänellä on kolme päätavoitetta: vahvistaa unionia maailmanpolitiikan toimijana, tehostaa EU-talouksia ja niiden kilpailukykyä maailmantaloudessa sekä vahvistaa EU-kansalaisuutta unionin arvopohjalta.
Tilanne on nyt sellainen, että Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Venäjään verrattuna EU on jäänyt maailmanpolitiikassa toisen luokan toimijaksi.
Venäjän ja lännen neuvottelupöydissä Genevessä, Brysselissä ja Wienissä Euroopan asioita käsiteltiin ilman EU-edustusta.
Niissä Yhdysvallat ja järjestöinä Nato ja Etyj yrittivät puolustaa EU-kansojen etuja.
Jo vuosia sitten EU:ssa asetettiin tavoitteeksi tehdä unionista maailman kilpailukykyisin talousalue. EU-yhdentämisen ongelmaksi koetaan se, etteivät kansalaiset ole sanottavasti kiinnostuneita unionin toiminnasta.
Viime vuosisadalla naureskeltiin, ettei EU:lla ollut puhelinta. Siis johtajaa, jolle voisi hätätapauksessa soittaa.
USA:ssa, Kiinassa ja Venäjällä on presidentti, joka käytännössä voi yksin päättää, vaikka sodasta ja rauhasta.
Mikäli Macron valittaisiin edelleen Ranskan presidentiksi, hän varmasti yrittäisi lisätä valtaansa EU:ssa.
Hän pystyisi varmasti keskustelemaan presidenttien kanssa. Pelkään kuitenkin sen johtavan liittovaltioon, jota itse, useimpien suomalaisten tavoin vastustan.
Käsittääkseni Euroopassa Suomen presidentti Niinistö on yksi niitä harvoja henkilöitä, jolla on jatkuva yhteys suurmaiden johtajiin, joten hän olisi mitä sopivin henkilö edustamaan EU:ta.
Yrjö Saraste