Minkälaiset lapsuuden muistot kantavat tämän päivän lasta?
Niin surullisena seuraan tämän päivän lasten elämää. Heidän äitinsä halutaan töihin lasten ollessa yhä nuorempia, jopa alle vuoden ikäisinä.
Peilaan tämän päivän lapsuutta oman lapsuuteni ihaniin ja lämpimiin muistoihin. En voi unohtaa sitä vapautta, mitä sain lapsuudessani kokea.
En muista, että meillä olisi ollut koskaan kiirettä minnekkään. Monet äidit olivat kotona lapsiaan hoitamassa, se oli ennen ihan tavallista monessakin perheessä.
En ollut päivääkään päiväkodissa enkä missään hoidossa, kiitän siitä mitä lämpimämmin vanhempiani.
Arvostan tuota lyhyttä lapsuuteni aikaa yhä enemmän mitä vanhemmaksi tulen. Meitä lapsia ei rasitettu taloushuolilla, saimme elää todella huoletonta ja riemullista lapsuuden aikaa.
Saimme nuoremman siskoni kanssa herätä puuhellassa palavan, räiskyvän tulen rätinään ja siihen kun äitini kuunteli radioita kutoen samalla meille aina jotain.
Ne aamut olivat lämpimiä ja täynnä rauhaa, vapautta – tunnetta siitä että sain vain olla. Meidän ei tarvinnut lähteä minnekkään.
Kiire oli lapsuudessani täysin tuntematon käsite. Me lapset saimme a tuntea, kokea ja aistia ja herätä oman aikataulumme mukaan.
Nyt sitä lapsuuden aikaa osaa arvostaa ja kunnioitan yhä enemmän vanhempieni päätöstä antaa meidän kasvaa kotona.
Meidän pitäisi oppia ajattelemaan uudelleen lapsuuden merkitystä, miten tärkeitä ne vuodet lapsillemme ovatkaan.
Äitien arvostus lastensa hoitajina on unohtunut kokonaan. Miksi lapsemme halutaan vieroittaa kodista ja vanhemmista nykyään jo niin pienenä?
Onko talouden nousu tärkeämpää kuin lasten ja perheiden hyvinvointi? Emmekö enää osaa tai halua antaa lapsillemme sitä ihan tavallista kodin tuomaa lämpöä ja arkea? Eikö se enää riitä?
Birgitta Wulf
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.
