Miksi osa huostaanotetuista lapsista ei saa tavata isovanhempiaan?
Monet isovanhemat haluavat nauttia yhdessäolosta lastenlastensa kanssa, varsinkin näin kesällä, se on itsestään selvää. Valitettavasti kaikki huostaanotettuna olevat lapset eivät pääse isovanhempiinsa tutustumaan.
Isovanhemmille asetetaan yhteydenpitorajoituksia, jotta lapset voisivat kiinnittyä sijaisperheisiin. Lapsia pitää rauhoittaa, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Olen kuullut niin monen isoäidin surullisen tarinan, heidän ikäväänsä ja kaipuutaan nähdä lapsenlapsensa ei kukaan kuule.
Lapset saavat kuitenkin tavata sijaisperheiden isovanhempia ja muita sukulaisia, heidän tapaamistaan ei kukaan estä, eikä silloin lasta tarvitse rauhoittaa.
Näitä lapsia ei päästetä myöskään lasten omien sukulaisten syntymäpäiville kuin rajoitetusti. Lastensuojelussa tapahtuu selkeää lasten suvusta vieraannuttamista, mikä ei ole lastensuojelun tarkoitus.
Mikä sitten on lastensuojelun perimmäinen tarkoitus? Onko se ainoastaan rahan tuottaminen ammattimaiseksi muuttuneeseen sijaisperhe-, ja perhekotitoimintaan?
Hallinto oikeudessa kyllä myönnetään nämä lastensuojelussa tapahtuneet virheet, mutta mikään taho ei valvo noudatetaanko esimerkiksi hallinto oikeuden määräyksiä.
Huostaanotetun lapsen tultua täysi ikäiseksi, hän jää yksin kun sijaisperheiden ja perhekotien saama raha lapsesta lakkaa.
Näin aikuistuneet lapset jäävät yksin kun heidät on vieroitettu suvustaan. Miksi näistä asioista vaietaan? Ikävän, kaipuun ja suvustaan eristetyn nuoren on vaikea rakentaa tulevaisuuttaan hänen tietämättä kuka hän oikeasti on.
Birgitta Wulf
Kerava