Mielenmuutos maahanmuutosta

Mielipide

Suomeen otettiin 1990-luvun alussa kiintiöpakolaisia islaminuskoisista maista, mm. Iranista. Ajattelin silloin, että tulijat ovat paenneet tiukkapipoista islamia vapaampiin oloihin länsimaihin. Sehän on hyvä asia, joten tervetuloa vaan.

Vielä vuonna 2015 suuren turvapaikanhakijoiden vyöryn alkaessa suhtauduin tulijoihin myönteisesti.

Tiedotusvälineissä kerrottiin, että he pakenevat sisällissotaa Syyriasta, jossa keskenään taistelivat islamistiset terrorijärjestöt ja Venäjän tukeman diktaattorin al-Assadin joukot. Pakolaiset eivät ilmeisesti halunneet olla kummallakaan puolella turhassa ja järjettömässä sodassa. Tervetuloa vaan Eurooppaan.

Mutta vähitellen mieleni muuttui. Turvapaikanhakijoita alkoi tulla myös Irakista ja Afganistanista.

Hämmästelyä herätti se, että suuri osa pakolaisista oli nuoria miehiä ja poikia. Naiset, tytöt ja vanhukset loistivat poissaolollaan. Myös turvapaikanhakijoiden tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset hätkähdyttivät.

Toki meille kerrottiin, että turvapaikanhakijoiden naispuoliset sukulaiset voivat tulla myöhemmin turvallisempia reittejä pitkin. Kyllä varmaan, mutta useimmiten sukulaisten järjestämien pakkoavioliittojen kautta.

Pakkoavioliitot eivät kuitenkaan sovi eurooppalaisiin arvoihin, varsinkin kun niissä usein nuori nainen tai tyttö naitetaan väkisin huomattavasti vanhemmalle miehelle.

Islaminuskoisista maista pakenevat eivät läheskään aina ole islamin vastustajia tai maltillisia muslimeja. Mukana on uskonnollisia kiihkoilijoita, jopa terroristeja.

Jos näistä asioista puhuu netin keskustelupalstoilla, saa helposti vihavyöryn niskaansa. Minuakin on nimitelty natsiksi, trolliksi ja rasistiksi.

Uskonnon kritisointi ei kuitenkaan ole rasismia. Mielestäni islamin vastustaminen on naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamista.

Vesa Höijer

Jyväskylä