Media on valinnut sote-puolensa
Sosiaali- ja terveysalan uudistusta eli sotea on leivottu pian vuosikymmenen ajan, mutta valmista ei taida vieläkään tulla. Ainakin tiukalle ottaa, vaikka kaikki tietävät, että sote sairastaa.
Sotessa on aikomus laajentaa kansavaltaa ja purkaa byrokratiaa, mutta kansanvalta panee hanttiin sen minkä ehtii. Kummallinen ilmiö. Päätöksenteko tökkää päätöksentekomenetelmään, demokratiaan. Häntä heiluttaa koiraa.
Olisiko niin, että sote-uudistus on liian suuri ja liian monimutkainen asia kansanvallan päätettäväksi? Se koskee joka ikistä kansalaista. Siksi jokaisella on mielipide asiasta, vaikka sisällöstä ei olisi huutiakaan.
Ja some on väline typeryyden toitottamiseksi toisille. Sote taitaa olla somen ensimmäinen suuri uhri.
Sosiaalinen media on kansanvallan häirikkö. Se vääristää kuvan kansalaisten todellisesta tahdosta, se saastuttaa kansalaissovun vihapuheen ja valehtelun välityksellä.
Äänessä on äänekäs vähemmistö, hiljainen enemmistö jää äänettömäksi yhtiökumppaniksi. Kansanvaltaa käytetään äänestyskopissa, ei nimettömänä ja kasvottomana, vailla vastuuta somessa.
Sosiaalinen media taitaa olla lopulta ”paholaisen keksintö”, kuten eräs iisalmelainen opettaja taannoin lohkaisi.
Ei se mikään media ole, valtaosiltaan vain pahainen tyhjänpuhujien suunsoittoareena. Alkuperäinen media on väline, toimitettu ja valvottu viestintäväline. Oikean median soisi ryhdistäytyvän ja pitävän tonttinsa puhtaana rikkaruohoista.
Valtamediamme, ennen muuta yhteinen Yle ja iltapäivälehdet Iltalehti etunenässä, ovat nekin valinneet puolensa sote-sopassa.
Ne myötäilevät somea ja poliittista oppositiota. Se kertoo paljon tekijöiden tunnoista. Sitoutumattomuuden lipun alla sitoudutaan siekailematta. Valtamediasta on tullut tekijöidensä vallankäytön väline. Asetelma on sama vaalikaudesta toiseen: media myötäilee oppositiossa vihervasemmistoa.
Sipilän simputus tuo mieleen Ahon ahdistelun. Ei iltauutisia ilman Rinnettä.
Toimitusten vallankäyttö on pääosin valintaa. Vuoden takainen Sipilä-jahti oli puhdasta missiojournalismia, samaa sai maistaa aikanaan Vanhanen.
Oma lukunsa on asiantuntijapeli, johon valtamedia on mennyt mukaan estoitta opposition tueksi: omien mielipiteiden tueksi haetaan ”asiantuntijoita” peittämään mission jäljet.
Asiantuntijoita on tunnetusti moneen lähtöön. Kun kysytään oikeilta, saadaan oikeita vastauksia.
Tosin viime viikolla sattui Ylelle nolo työtapaturma, viidestä sote-kriitikosta osa käänsi kelkkansa HS:n mielipidepalstalla. Eipä ylittänyt uutiskynnystä.
Valtamedia näyttää unohtaneen, että sote-lakienkin takana on sankka joukko asiantuntijoita, lähtökohtaisesti maan parhaita. Heitä on mediassa vilahtanut ani harvoin.
Sote on vähän kuin entisen alokkaan asento: sitä pitää korjata, jos se ei kelpaa. Kukaan ei voi olla kaikkitietävä sellaisesta, jota ei vielä ole. Mielikuva vinoutuu, kun kerrotaan vain pelot ja epäluulot.
Parhaita asiantuntijoita taitaisivat olla nyt sote-kentän johtavat toimijat maakunnissa. He näkevät nykytilan heikkoudet ja uuden toimintamallin mahdollisuudet.
Täällä Itä-Suomessa suosittelen tutustumaan esimerkiksi kahden maakuntajohtajan, Matti Viialaisen (SS. 4.3.) ja Pentti Mäkisen (SS. 18.1.) käyttämiin puheenvuoroihin.
Sitä vastoin Harry Harkimon kolumni (SS. 4.3.) osoittaa, että hänen vahvuutensa ovat jollain muulla alalla.
Erkki Ryynänen
Maaninka