Maataloutemme pellot ovat tuottaneet energiaa ennenkin

Mielipide

Euroopan unionin tukimaatalouden opin mukaisesti maatalouden pellot voivat tuottaa ainoastaan ruokaa ja rehua. Vain niiltä pelloilta voi kuitata hehtaaritukea.

Poikkeuksena tukimaatalous voi maksaa sopiville pelloille ympäristötukea tai luonnonhaittakorvausta, vaikka ne pellot eivät varsinaisesti tuota mitään satoa.

Bioenergian tuotanto pelloilla ei kuulu tukimaatalouden oppiin. Energiaviljelyä emme ole käytännössä kehittäneet neljännesvuosisadan EU:n kaudellamme.

Kaikkien EU-maiden maatilat ovat kuitenkin tuottaneet energiaa ennenkin.

Sata vuotta sitten liikkumisemme pohjasi uusiutuvaan energiaan. Meillä ei ollut fossiiliöljyllä käyviä autoja. Jos meidän täytyi kulkea kävelymatkaa kauemmaksi, menimme hevosvaunuilla tai ratsastimme.

Maatiloilla ei ollut traktoreita. Hevosilla kynnettiin, muokattiin, korjattiin, kuljetettiin.

Energiansa hevoset saivat pelloilta heinänä tai kaurana. 1900-luvun alussa esimerkiksi Suomen maatalouden peltoalasta lasketaan tarvitun 30 prosenttia hevosten rehuenergialle.

Se oli aidosti uusiutuvaa, kotimaista energiaa. Siitä ei tullut nykyisin huolestuttavia hiilidioksidin päästöjä.

Uuden sukupolven, ilmastoystävällinen liikenne oli lähellä kehittyä. Vuonna 1911 saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt keksimällään uudella moottorilla.

Diesel oli ruiskuttanut moottorinsa sylinteriin öljykasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt.

Diesel aavisti heti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi.

”Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä” Diesel ennusti.

Dieselin ennustus ei kuitenkaan toteutunut vielä hänen aikanaan.

Uusiutuvan kasviöljyn käyttö polttomoottoreissa jäi fossiilisen maaöljyn varjoon. Dieselin ennustus unohtui kymmeniksi vuosiksi.

1900-luvun loppupuolella Dieselin ajatus alettiin tutkia. Sen sai aikaan huoli ympäristöstä.

Fossiiliöljyn käyttö autoissa ja traktoreissa päästää ilmakehään haitallista hiilidioksidia ja kiihdyttää kasvihuoneilmiötä. Biodieselillä hiilidioksidin päästö putoaa nollaan.

Suomen energiaviljelyssä biodieselin valmistusta on kokeiltu eniten rypsistä. Rypsin viljely hallitaan, ja tarvittaessa se voi laajeta nopeasti. Kesällä 2019 rypsiä kasvoi meillä 14300 hehtaaria.

Rypsin verraten heikko energiasatoisuus johti kuitenkin siihen, että meillä energiaviljelyn kokeilu ei lähtenyt kehittymään Dieselin ennustuksen suuntaan. Energiaviljely ei edennyt muuallakaan Euroopan unionin alueella.

Mutta tropiikin tuotantotalouden maissa, etenkin Malesiassa ja Indonesiassa energiaviljely on kehittynyt.

Kyseessä on viljelty öljypalmu ja siitä puristettava palmuöljy. Palmuöljy on tänään autoihin ja traktoreihin valmistettavan biodieselin tärkein lähtöaine.

Nyt alkujaan Länsi-Afrikasta kotoisin oleva, viljelty öljypalmu kattaa 18 prosenttia Malesian koko maa-alasta. Vastaavaa satavuotista maiseman muutosta on tuskin missään muussa maassa koettu ihmiskunnan tuoreemman historian aikana.

Kunhan löydämme sopivan energiaviljelyn kasvin, maatalous voisi meilläkin kehittyä. Mutta se vaatisi oppimuutoksen EU:n tukimaatalouteen.

Rahallinen kynnys aloittaa energiaviljely ilman tukia, on tavalliselle viljelijälle melkoinen.

Vuonna 2019 Suomen maatalous kuittasi tukia kaikkiaan noin 1750 miljoonaa euroa.

Kun peltojemme pinta-alaa on 2,23 miljoonaa hehtaaria, hehtaarituki oli keskimäärin 780 euroa hehtaarille vuodessa.

Tämän vuosituen puuttuminen pysäytti muun muassa vuosien 1992-1995 Energiatila-hankkeemme. Eivätkä maatilamme ole sen jälkeen käytännössä bioenergiaa pelloillaan tuottaneet.

Maatilojen ilmastoahdinko, lihansyönnin ja suopellon viljelyn kohuineen, alkaa 2020-luvulla olla jo sitä luokkaa, että uusia vaihtoehtoja tarvitaan.

Bioenergian kehittäminen EU:n tukimaatalouden osaksi on yksi sellainen.   

Veli Pohjonen

maatalous- ja metsätieteiden tohtori

metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa

metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa

Kuusamo