Luonnon suojelu turvaa hyvinvoinnin ja kestävän talouden edellytykset
Maailman talousfoorumi on nostanut luontokadon vakavuudeltaan neljänneksi ihmiskuntaa uhkaavaksi riskiksi pandemioiden, ilmastonmuutoksen ja joukkotuhoaseiden ohella.
Tästä huolimatta luonnon ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden kato on kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) mukaan nyt nopeampaa kuin koskaan.
Luonto köyhtyy myös Suomessa. Helmikuussa 2021 ekonomisti Dasgupta painotti Luonnon monimuotoisuuden taloustiede -raportissa, että luonto on ihmiskunnan tärkein pääoman laji, ja että luontopääomaa köyhdyttämällä saavutettu taloudellinen hyöty on lyhytnäköistä ja kestämätöntä.
Luonnon monimuotoisuuden suojelu turvaa hyvinvoinnin, terveyden ja kestävän talouden edellytykset nykyisille ja tuleville sukupolville. Uudistettavana oleva Suomen luonnonsuojelulaki on tässä keskeinen väline. Suomenmaan uutisessa (7.10.2021) tuotiin esiin huoli, että laissa korostetaan vain luonnon monimuotoisuutta jättäen taloudelliset ja sosiaaliset näkökulmat huomiotta.
Maapallo on rajallinen. YK:n kestävän kehityksen raportti vuodelta 2019 korostaa, että luonto asettaa reunaehdot kaikelle ihmistoiminnalle.
Tämä tarkoittaa, että sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävät yhteiskunnat toimivat luonnon asettamissa rajoissa ja käyttävät taloutta työkaluna, jolla turvataan reilu ja oikeudenmukainen hyvinvoinnin jakautuminen sekä nykyisissä että tulevissa yhteiskunnissa. Luonnonjärjestelmien turvaaminen ja luonnonvarojen käytön ekologinen kestävyys muodostavat kokonaiskestävyyden perustan.
Uutisessa mainitaan maa- ja metsätalousministeriön olevan huolissaan lakiehdotuksessa säädettävästä Suomen Luontopaneelin roolista. Ministeriö toteaa lausunnossaan, että ”ehdotettu muotoilu korostaa paneelin riippumattomuutta liikaa”, ja että ”Luontopaneeli puolueettomuuteensa vedoten ryhtyy tekemään politiikkaa arvostelemalla esimerkiksi monimuotoisuuteen liittyvää poliittista ratkaisua”.
Riippumattomuus on tiedepaneelien toiminnan kannalta välttämätöntä – juuri sen varjelemiseksi Luontopaneeli asetettiin uudelleen aidoksi tiedepaneeliksi keväällä 2020. Aiemmin sekä ministeriöiden viranhaltijoista että tutkijoista koostuneen paneelin riippumattomuus oli vaarantunut ministeriöiden pyrkiessä ohjaamaan tiedeperustaisten politiikkasuositusten sisältöjä.
Lakiehdotuksessa Luontopaneelin tehtävät määritellään vastaavalla tavalla kuin Suomen ilmastopaneelin tehtävät on kirjattu ilmastolakiin. Suomen Luontopaneeli on tieteellinen ja riippumaton asiantuntijapaneeli, jonka tehtävänä on tukea luontopolitiikan suunnittelua ja luonnon monimuotoisuutta koskevaa päätöksentekoa.
Tieteeseen perustuva riippumattomuus on ensiarvoisen tärkeää, jotta päättäjät saavat käyttöönsä tutkittua tietoa poliittisista kiistanalaisuuksista riippumatta. Luontopaneelin ensisijainen tehtävä on koostaa tieteellistä tietoa luonnon monimuotoisuudesta ja laatia suosituksia tältä pohjalta – poliittisten ratkaisujen tekeminen on päättäjien tehtävä.
Janne S. Kotiaho
Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori
Liisa Kulmala
Suomen Luontopaneelin 1. varapuheenjohtaja, metsänhoitaja ja metsäekologian dosentti
Ilari Sääksjärvi
Suomen Luontopaneelin 2. varapuheenjohtaja, biodiversiteettitutkimuksen professori
Kirsi Pauliina Kallio
Suomen Luontopaneelin 3. varapuheenjohtaja, ympäristökasvatuksen professori