Lukijalta: Yhtenäistä kansaa ei voita mikään
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreen kyselyn mukaan puolustusmäärärahojen lisäämistä kannattavien osuus on laskenut viime ja toissa vuosien lähes 60 prosentista 51 prosenttiin (Helsingin Sanomat 5.12.).
Valtaosa kyselyyn vastanneista 102 kansanedustajasta katsoo, että Suomen pitää olla valmis nostamaan puolustusmenoja jopa kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta (Yle 4.12.).
Puolustusbudjettimme oli vuosittain ennen Nato-aikaamme noin 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta (bkt) eli nykyisellä bkt:lla rahassa noin 4,2 miljardia. Korotus kolmeen prosenttiin kaksinkertaistaisi puolustusbudjetin eli nostaisi sen noin 8,4 miljardiin vuodessa. Bkt on noin 280 miljardia.
Yksikään korotusta puolustava kansanedustaja ei kertonut, mistä korotuksen vaatimat 4,2 miljardia hankittaisiin. Talouskasvu on tänä vuonna pakkasella, eivätkä lähivuodetkaan näytä kovin ruusuisilta. Otettaisiinko uutta velkaa, vai leikattaisiinko niiltä, joilla on kaikkein vähiten?
Suomen julkinen velka on noin 225 miljardia. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä vastasi sähköpostilla kysymykseeni, että Suomen vastuut EU:n yhteisistä veloista olivat viime vuoden lopussa 40,8 miljardia.
EU:n keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi esitti, että EU:n olisi kilpailukyvyn ja turvallisuuden ylläpitämiseksi otettava vuosittain yhteisvelkaa 750–800 miljardia (Yle 9.9.). Suomessa esitystä on vastustettu, mutta hiljaista hyväksyntääkin on kuulunut. Kyllä vastuita näkyy riittävän.
Puolustusmenojen korotusta tärkeämpää on kansan yhtenäisyys. Leikkausjonossa kipuilevan ja leipää jonottavan nälkäisen mielessä ei ole ensimmäisenä maanpuolustus. Kaikista on pidettävä huolta.
Aimo Cajanderin (ed.) III hallituksen (1937–1939) valtiovarainministerin Väinö Tannerin (sd.) kerrotaan sanoneen, kun häntä moitittiin puolustusmäärärajojen pienuudesta, että ”ensin on köyhien asiat laitettava kuntoon, että hekin kokevat maan puolustamisen arvoiseksi”. Niin myös tehtiin.
Hyvä esimerkki löytyy myös Vietnamin sodasta 1960–1970-luvuilta. Yhdysvalloilta ei puuttunut aseita, mutta yhtenäinen Vietnamin kansa pakotti jenkit 1970-luvun puolivälissä lähtemään Vietnamista. Samoin kävi länsimaiden koalitiolle myös Afganistanin sodassa.
Taito Taskinen
Kuopio
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/