Lukijalta: Tietoperusteisuus hyvinvointialueiden ja kuntapolitiikan päätöksenteossa
Yksi keskeisistä hyvinvointialueiden päätöksenteon periaatteista on niiden tietoperusteisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaihtoehtoja etsiessä ja ratkaisuja toimeenpantaessa päätöksentekoa ohjaa luotettava, kelvollinen ja ajantasainen tutkittu tieto.
Suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys ovat taloudellisesti ja inhimillisesti kannatettavia. Talouden heilahtelujen pahimmat kärjet voidaan tiedon avulla ja ennakoimalla loiventaa. Yhtä lailla tieto ohjaa valitsemaan esimerkiksi kuntalaisille, asiakkaalle tai potilaalle inhimillisesti parhaimman vaihtoehdon.
Miten voidaan olla varmoja, millainen tieto on luotettava päätöksenteon perustaksi? Miten voidaan välttyä talouden ja inhimillisyyden väliseltä tiedon ristiriidalta? Onko politiikalla enää sijaa päätöksenteossa?
Tietoa on monenlaista. On kokemustietoa ja tutkittua tieteellistä tietoa, arkitietoa ja asiantuntijatietoa, määrällistä datapohjaista tai laadullista informatiivista tietoa ja jalostunutta luovaa sekä ymmärryksen tuottamaa tietoa.
Lisäksi on tietoa, joka tiedetään sekä tietoa, jota ei tiedetä. Hiljainen eli intuitiivinen tieto on sellaista tietoa, jota ihmisellä on, mutta hän ei aina tiedä omaavansa sitä.
Hiljaista tietoa luonnehditaan myös sosiaaliseksi tiedoksi, osaamiseksi tai taidoksi, mikä karttuu kokemuksen myötä. Tähän katsotaan kuuluvan kokemuksen lisäksi arvo- ja moraalitieto, joka voi olla myös tieteellisesti tuotettua.
Tieteellisen tiedon merkitys on vahva ammatillisessa päätöksenteossa. Viranomaisten on jo lainsäädännön ja ammattietiikan mukaan velvollisuus käyttää alansa tutkimustietoa hyödyksi.
Tieteellinen tieto on luonteeltaan kyseenalaistavaa, kriittistä, julkista, systemaattista ja itseään korjaavaa. Sitä voidaan kerätä ja analysoida niin määrällisin kuin laadullisin menetelmin.
Kokemustieto osoittautuu toisinaan myös ensiarvoisen tärkeäksi, kun päätöksentekijälle on jo muodostunut aikaisempien kokemusten perusteella esiymmärrystä asiasta. Tutkittu- ja kokemustieto yhdessä luovat varman päätöksenteon lähtökohdan, mutta ei vielä täydellistä.
Hyvinvointialueiden ja kuntapolitiikan päätöksentekoon osallistuvat viranhaltijat ja luottamushenkilöt tarvitsevat lisäksi inhimillistä, välittämisen etiikkaan liittyvää tietoa ja ymmärrystä.
Välittämisen etiikka päätöksenteossa tarkoittaa kykyä tarkastella päätettävänä olevaa asiaa siitä näkökulmasta, miten se näyttäytyy niiden ihmisten elämässä, joihin päätös vaikuttaa.
Millaisia seurauksia päätöksestä mahdollisesti aiheutuu niiden vaikutuspiirissä oleville ihmisille? Realisoituvatko päätökseen liittyvät riskit välittömästi vai pidemmän ajan kuluessa? Tästä ei aina ole tarjolla tutkittua tietoa, silloin tiedon välittäjinä ovat kansalaiset itse.
Päätöksentekeminen on tiedon valitsemista. Päätöksenteossa on mukana siis tutkijoiden tarjoaman tieteellisen tiedon lisäksi virkamiestieto sekä erityisesti poliittinen tieto.
Poliittisen tiedon juuret ovat kansassa, tai ainakin tulisi olla. Se nousee niistä ideologisista periaatteista ja arvovalinnoista, mitä kansalaiset itse haluavat elämässään ja yhteiskunnassaan edistää.
Politiikka on ihmisyhteisöjen filosofiaa. Demokratiassa se tarkoitta sitä, että ihmiset osallistuvat yhteiskuntansa ja elämänsä olosuhteiden rakentamiseen. Soisi nyt vaalien alla ja jatkossakin tätä tiedon alaa ja valitsemisen vapautta vaalia. Tässä on kuitenkin riskinsä.
Poliittiseen argumentointiin saattaa ideologiasta riippuen liittyä hyvin vahvaa mielipiteisiin ja uskomuksiin vaikuttamista. Tämä saattaa johtaa (ja löytyy myös sieltä taustalta) ajatusvinoumien syntymiseen. Ajatusvinouma on tiedostamaton ajatusvirhe.
Esimerkiksi kognitiiviset ajatusvinoumat perustuvat siihen, että ei tarjota vaihtoehtoja, on vain yksi totuus, jota pidetään ylivertaisena. Vahvistusharha tyypillisesti ilmenee taipumuksena valikoida tietoja oman mieltymyksensä tai jo valitun periaatteen mukaisesti.
Saatavuusvinoumassa vedotaan niin ikään vain helposti saatavilla olevaan tai viimeisimpään tietoon, toisin sanoen ei riitä kestävyyttä tiedon pitkäjänteiseen etsimiseen.
Kehystämisvinoumassa muokataan jo päätöksenteon prosessia, korostetaan yksipuolisesti jotakin näkökulmaa. Niin ikään tunneperäisten ajatusvinoumien juuria löytyy stereotypioista ja ennakkoluuloista, velvollisuudesta tehdä jotakin, haloefekteistä, oikeudenmukaisuusharhoista tai ryhmäpaineista.
Arkisessa elämässä ajatusvinoumien kanssa tulee toimeen, mutta toisten ihmisten elämään vaikuttavien päätöksentekotilanteissa se on vaarallinen, mikäli siinä yhdistyvät tiedon etsimisen laiskuus ja kireä poliittinen ideologia.
Suomen Keskustan vahva poliitikko, ministeri Seppo Kääriäinen puhui Nivalassa 15.3.2025 puolueen arvoista. Hän totesi muun muassa, että keskusta on ihmislähtöinen ja kompromissihakuinen puolue. Sinne mahtuu mukaan yhteiskuntaa rakentamaan eri tavoin ajattelevia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.
He tuovat päätöksentekoon lähijärkeä, kuten Kääriäinen totesi. On tärkeää, että ihmisten ja kansalaisten ääni kuuluu myös hyvinvointialueiden ja kuntapolitiikan päätöksenteossa.
Harkinta ja kuuntelemisen taito ovat hyveitä siellä, missä ihmiset kohtaavat toisiaan ja tehdään yhteisiä sekä yhteiskuntaa rakentavia päätöksiä.
Annu Haho
terveystieteiden tohtori, opettaja
aluevaaliehdokas (POHDE), Suomen Keskusta
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/