Lukijalta: Sudet eivät kuulu taajamiin – kannanhoidollisia kaatolupia on lisättävä
Susi on tärkeä osa Suomen luontoa, mutta sen ei tule liikkua taajamissa tai ihmisten välittömässä läheisyydessä. Toistuvat pihavierailut, kouluteiden varsilla tehdyt havainnot ja kotieläinvahingot osoittavat, ettei nykyinen kanta-arvio ja lupajärjestelmä riitä turvaamaan ihmisten ja eläinten turvallisuutta.
Pirkanmaan Keskusta katsoo, että kannanhoidollisia kaatolupia on lisättävä, jotta sudet pysyvät poissa asutuksesta.
Tammikuussa 2026 käynnistynyt suden kiintiömetsästys on merkittävä askel kohti oikeudenmukaisempaa ja maaseudun elinvoimaa turvaavaa politiikkaa.
Pirkanmaan eri kunnissa muun muassa Hämeenkyrössä, Parkanossa, Punkalaitumella, Sastamalassa ja Virroilla asukkaat ovat kokeneet kasvavaa huolta susien liikkumisesta asutuksen tuntumassa ja siitä, voiko ulkona liikkua turvallisesti, jos susi saattaa tulla vastaan.
Eduskunnan päätös poistaa suden ympärivuotinen rauhoitus palauttaa päätösvallan sinne, missä vaikutukset näkyvät kaikkein konkreettisimmin: ihmisten arkeen ja omiin pihapiireihin.
Metsästyksen tehokas aloitus, 12 kaadettua sutta ensimmäisen vuorokauden aikana, osoittaa susikannan kasvaneen liian suureksi ja suurpetojen menettäneen luontaisen ihmisarkuutensa.
Kun sudet liikkuvat koulureiteillä, tarkkailevat asutusta ja hakevat koiria pihoilta, kyse ei ole enää luonnonsuojelusta vaan ihmisten turvallisuuden sivuuttamisesta. Keskustan tehtävä on puolustaa tavallista ihmistä: turvallinen kotiympäristö kuuluu kaikille.
Kannanhoidollisten kaatolupien myöntämistä on lisättävä, jotta susikanta pysyy elinvoimaisena mutta hallittuna. Lupien tavoitteena ei ole heikentää suden suojelua, vaan palauttaa eläimille luontainen ihmisarkuus ja ehkäistä vaaratilanteita ennakolta.
Ennakoiva, suunnitelmallinen ja paikalliset olosuhteet huomioiva kannanhoito on vastuullista luonnonvarapolitiikkaa, joka turvaa sekä luonnon monimuotoisuuden että maaseudun arjen. Myös karhujen ja ilvesten kannanhoidollista metsästystä on kiirehdittävä.
Päätöksenteon venyminen erilaisten valitusprosessien vuoksi on heikentänyt maaseudulla asuvien turvallisuuden tunnetta. Pienten ja aktiivisten ryhmien näkemykset ovat ohjanneet linjauksia ilman, että ratkaisujen laajempia vaikutuksia olisi arvioitu riittävästi.
Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa leviää usein tarkistamatonta tietoa, joka toiston myötä alkaa näyttäytyä totuutena, vaikka sen paikkansapitävyyttä ei ole varmistettu.
Nyt tasapainoisemman ratkaisun tarve on tunnistettu: luonnonsuojelu ei edellytä suurpetojen liikkumista asutuksen tuntumassa, ja liian tiheä susikanta aiheuttaa myös merkittäviä ekologisia paineita.
Suden paikka on metsässä, ja metsästyspaine on käytännössä ainoa keino varmistaa, että suurpedot pysyvät riittävän kaukana ihmisistä. Valtion velvollisuus on turvata kansalaistensa turvallisuus.
Taajamissa liikkuvat sudet eivät ole vain yksittäisten kylien ongelma, vaan koko yhteiskuntaa koskeva turvallisuuskysymys. Päätöksenteossa on siksi uskallettava käyttää niitä keinoja, jotka lainsäädäntö jo tarjoaa: kaatolupien määrää on lisättävä, ja lupaprosessien on oltava nykyistä selkeämpiä ja nopeampia.
Puheiden aika on ohi – nyt tarvitaan tekoja, tuloksia ja turvallista arkea maaseudulle.
Suomalainen susikanta voidaan turvata vain, jos ihmiset kokevat, että heidän turvallisuutensa ja elinkeinonsa otetaan vakavasti. Hallittu, ennakoiva ja paikalliset olosuhteet huomioiva kannanhoito on paras keino varmistaa sekä suden että ihmisen rinnakkaiselo – turvallisesti ja kestävästi.
Arto Pirttilahti (puheenjohtaja)
Pirkanmaan Keskusta
Tampere
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/