Lukijalta: Putinin pelko Arkadianmäellä vain kasvaa
Suomen miehittämisvaara vuonna 1945 solmitun rauhan jälkeisinä ”kylmän sodan vuosina” oli veitsen terällä. Stalinin aloitteesta Neuvostoliiton ja Suomen välille Moskovassa vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus kesti 44 vuotta Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.
Sopimus perustui Neuvostoliiton aiemmin miehittämiensä maiden kanssa toteuttamaan kaavaan, jolloin maamme itsenäisyyden menettämisen vaara oli ilmeinen.
Ajallisesti 1970- ja 1980-lukuja sävytti kylmän sodan henki, jolloin maamme itäisen ystävyyssuhteen kolmiossa isää kuvasi Kreml, poikaa presidentti Kekkonen ja pyhää henkeä YYA-sopimus.
Tuolloin idän ja lännen valtakamppailun keskellä UKK:n johdolla Suomi pärjäsi taloudellisesti hyvin ja kehittyi samalla vapaaksi lännen demokratiaksi.
Neuvostoliiton hajoamisen ja YYA-sopimuksen purkamisen jälkeiseen Venäjään Putinin kaudella ei maamme johto ole kyennyt solmimaan toimivaa kontaktia. Maidemme väliset suhteen rippeetkin kariutuivat Venäjän hyökätessä Ukrainaan, jolloin Suomi hakeutui Naton suojaan itärajan etulinjamaaksi.
Pelon varjo katosi, ja huokaistiin helpotuksesta, mutta kuinkas kävikään? Suomen nykyinen hallitus on tuhoamassa viimeisetkin sodan jälkeiset ”normaalit” yhteydet idän suuntaan.
Itäraja on suljettu ja parhaillaan koko rajaa kattava verkkoaita on rakenteilla. Rautateiden kiskotusta kavennetaan ja armeijamme reserviläisten ikäraja nostetaan 65-vuotiaisiin saakka. Nato-hävittäjät hurraavat maamme ilmatilassa, jolloin pelonväreet kansalaisten selkäpiissä vain voimistuvat.
Koskahan palataan UKK:n vuosikymmenet toteuttamaan kantavaan metodiin, jossa ”turvallisuutta ei saavuteta aitojen pystyttämisellä, vaan avaamalla portit”?
Aulis Korhonen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/