Lukijalta: Miksi ei obligaatioita?

Viime vuosisadan puolivälissä Suomi tarvitsi rahaa. Olihan maksettava sotakorvaukset, asutustilallisten ja siirtoväen talot, peltojen raivaukset ja niin edelleen.

Muistan, kun isäni osti viidentuhannen markan obligaation. Sanoi, että se maksetaan joskus takaisin. Ehkäpä pienen koron kanssa.

Nytkin Suomen valtio on pulassa. Rahaa ei ole kaikkeen tarvittavaankaan. Puhumattakaan, että sitä olisi tarvittaviin investointeihin, jotka sitten työllistäjinä ja verotulojen tuottajina kartuttaisivat valtion kassaa.

Voisikohan jonkinlaisella ”joukkorahoituskampanjalla” saada irrotetuksi ainakin osa yli sadan miljardin rahavaroista, jotka Suomen kansalla tällä hetkellä makaavat tuottamattomina pankkien tileillä?

Jos ja kun näin saadaan rahaa, niin käytettäköön se tarvittavaan infraan ynnä muihin rakennusinvestointeihin, esimerkiksi Itä-Suomen liikenne- ja energiaverkkojen rakentamiseen.

Mutta vältetään sijoittamista johonkin yhteen ratahankkeeseen, jonka merkitys käytännössä on yhtä kuin kannettaisiin vettä avannosta toiseen.

Näin toimittiin viime vuosisadan puolivälissä meilläkin. Kotona yhdeksänhenkinen perhe hallaisella pientilalla tuli jotenkin toimeen, vaikka isä obligaationsa ostikin.

Lauri Jokinen


Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/