Lukijalta: Lasten ja nuorten tulevaisuus rakennetaan kodeissa
Kotikasvatuksen perinteet vaihtelevat eri puolilla maapalloa. Kullakin aikakaudella ovat omat käytäntönsä. Kasvatustyö perheissämme vaihtelee nyt luultavasti paljon enemmän kuin menneinä vuosisatoina. Resurssejakin on paljon enemmän. Mutta onko osaamista? On monia painavia syitä tuntea, tutkia ja tukea kotikasvatusta. Väliin putoavia lapsia, nuoria ja perheitä on liikaa.
Yhteistä kaikessa kasvatuksessa on kautta aikain ollut vuorovaikutus. Sen määrässä ja laadussa on eroja. Vuorovaikutus on kotikasvatuksenkin ytimessä. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä vuorovaikutus vaatii aikaa: ”Se on avain lapsen ymmärtämiseen.”
Suomessa julkisen vallan tehtävänä on tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu (PeL 731/1999, 19 §). Kyse on merkittävästä yhteiskunnallisesta linjauksesta. Onko perustuslain kirjaus kuitenkaan toteutunut?
Tutkimustieto vahvistaa: kotikasvatus vaikuttaa elämässä pärjäämiseen. Professori Lea Pulkkinen toteaa, että nuorten kehityksen taustaselittäjä on erityisesti kotikasvatus. Se on useimmiten julkisen vallan ulottumattomissa.
Jos kodin olosuhteet johtavat lasten ja nuorten pahoinvointiin, julkinen valta voi puuttua tilanteeseen. Huostaanotto kohdistuu voimakkaasti lapsen ja perheen oikeuksiin. Se on usein viimeisin keino turvata lapsen inhimillinen kasvu.
Kasvattaja-avun tarve korostui jo 2005 erityisopetuksen kansallisessa arvioinnissa. Kolmannen sektorin (esim. yhdistykset) tuki perheille on myös tuiki tarpeellista, mutta riittämätöntä.
Psykologi Keijo Tahkokallio toi esiin jo 2004, että lasten pahoinvointi on lisääntynyt huolestuttavasti viime vuosikymmeninä – kaikilla mittareilla mitattuna. Esimerkkeinä hän mainitsi levottomuuden lisääntymisen, stressikuorman kasvun, voimattomuuden vastustaa mielihyvän markkinoita sekä lyhyen ja huonolaatuisen unen. Havainnot antavat pontta penkoa asiaa.
Pahoinvoinnin juuria
Sivuutan mobiililaitteiden haitalliset seuraukset keskittymiskykyyn, unen määrään ja laatuun, sosiaalisiin suhteisiin ja elämänhallintaan (ks. J. Hari, Kadonnut keskittymiskyky, 2022).
Pelimaailma koukuttaa väkevästi. Se on huonoimmillaan yksipuolinen ”tuttava”. Monet lapset käyttävät kuitenkin ruutua rajoituksetta.
Professori Anna Rotkirchin mielestä ruutuelämä rapauttaa parisuhteita. ”Hyvinvoinnin kannalta vakaat ja kestävät liitot ovat toivottavimpia”. (TIEDE, 6/2023.)
Jos avioliitot hajoavat, parisuhde ei toimi, lapsille ei ole aikaa ja päihteitä käytetään väärin, kysymme, miksi näin on. Avioeroon päättyi 2023 Suomessa 11 475 avioliittoa (Tilastokeskus). Niin avioero kuin riitaisa parisuhdekin haittaavat lasten tasapainoista kasvua – parisuhdeväkivallasta puhumattakaan.
Elämäntapavalintamme viittaavat – ainakin jossain määrin – vähäiseen lapsimyönteisyyteen. Lasten hankkiminen ei ole prioriteeteissä korkealla. Yksilön etuja korostetaan liikaa. Se heijastuu myös välinpitämättömyyteen kanssaihmisiä kohtaan. On surullista, jos yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat hiipumassa. Esimerkeillä ja esikuvilla olisi kuitenkin tärkeä rooli lasten kasvatuksessa.
Nyt lapseton aviopari on yleisin perhetyyppi Suomessa (Tilastokeskus). Syntyvien lasten suhteellinen määrä on vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana – eniten viime vuosina.
Noin puolet perusopetuksen oppilaista viettää aikaansa paljon yksin. Yksinolo ja yksinäisyys altistavat kielteisille vaikutteille. Hektinen elämäntyyli on usein perheitten arkea. Aikaa ei aina ole edes yhteisille ruokailuhetkille.
Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen (2009) mukaan vanhempien aika lasten kanssa on vähenemässä. Nekin valinnat nakertavat psyykkistä hyvinvointia.
Pahoinvoinnin ketjua on vaikea katkaista, jos kotona ei ole elämänhallinnan ankkureita. Arkkiatri Risto Pelkonen katsoo, että vanhempien ja lasten hyvin- ja pahoinvointi ovat sidoksissa toisiinsa. Koko perhe saattaa tarvita apua. Pitkäaikainen huono-osaisuus altistaa syrjäytymiselle.
Jos vanhemmilla on myönteinen tunneside toisiinsa ja lapsiinsa sekä yhtäläiset velvollisuudet kasvattajina, on asetelma hyväenteinen. Se rakentaa tervettä kasvuilmapiiriä.
Laura Hirston väitöskirjan (2001) mukaan vanhemmat käyttävät kurinpidossaan eniten ohjaavia menetelmiä. ”Ruumiillista rankaisua ei juuri käytetä, vaan useimmiten käytösrikkeistä nuhdellaan, jopa suututaan tai moititaan lasta. Hyvästä toiminnasta kehutaan ja osoitetaan rakkautta.” Olennaista on, että moitteet liittyvät tekoihin – eivät lapseen persoonana.
Mihin minua tarvitaan? Se, monien lasten peruskysymys, havahduttaa. Jos tarkoitusta ei tiedosteta, lapset ja nuoret kysyvät, miksi sitten kannattaa ponnistella. Yrittämättäkin pärjää, on moni havainnut!
Ulkoisten puitteiden merkitys
Perheen koon – sisarusten lukumäärän – ei yleensä ole todettu vaikuttavan päättelykykyyn, kielellisiin taitoihin ja koulumenestykseen. Yhteys kielelliseen kehitykseen on tosin heikosti negatiivinen, mutta johdonmukainen. Syntymäjärjestys ei selitä koulumenestystä.
Vanhempien koulutuksella on positiivinen yhteys lasten tiedolliseen ja ajattelun kehitykseen. Osaselitys on geneettinen. Alhainenkin koulutus ja/tai status (asema) voivat vaikuttaa suotuisasti koulumenestykseen, jos vanhempien ja lasten yhteiset aktiviteetit tukevat lasten kehitystä.
Lasten pärjäämiseen elämässä vaikuttavat kirjojen lukeminen kotona, liikunta, musiikki, näyttelyissä käynnit ja yhteiset luontokokemukset. Ei helppoa, ei koukuttavaa, mutta hyödyllistä!
Lapset ovat yllättävän valmiita toimintatuokioille. He ovat täynnä tarinoita, kuvitelmia, kysymyksiä ja halua kokeilla. Herkkyysvaiheita kannattaa ruokkia. Toiminnalliset ja liikunnalliset asiat innostavat usein eniten.
Risto Pelkosen mukaan työ- ja perhe-elämä tulisi sovittaa yhteen lasten ehdoilla. Pohjoismainen hyvinvointimantra nojaa liikaa aineelliseen vaurauteen. Se rapauttaa perheiden elinvoimaa. Harmi, että yleinen mielipide tukee tuota mantraa.
Pelastakaa lapset -järjestön raportin 29.10. mukaan pienituloisissa perheissä asuu meillä noin 120 000 lasta eli noin kymmenesosa kaikista lapsista (AL 31.10.2024).
Lapsuudessani tunsin vain pienituloisia ja monilapsisia perheitä, mutta köyhyys ei heitä lannistanut. Ilmainen koulutus on toki jättiaskel eliminoida tuloerojen mahdollinen vaikutus lapsiin.
Pahoinvoinnin seurauksia
Pahoinvoivat lapset ja nuoret kuormittavat koteja, päiväkoteja, opettajia ja sosiaalityötä. Ilmiö ei ole uusi. Lasten huostaanotot, lasten ja vanhempien mielenterveysongelmat sekä jaksamisen ongelmat ovat lisääntyneet. Väkivalta on kasvussa yhä nuorempien keskuudessa.
Lasten määrä lastensuojelun avohuollossa on kasvanut vuosittain. Vanhempiensa pahoinpitelemiä lapsia on jopa noin 8 %. Sitä suurempi joukko on kokenut henkistä väkivaltaa.
Valtataistelu parisuhteissa uuvuttaa, repii ja latistaa. Siinä taistelussa on vain häviäjiä. Iso kirja opastaa kilpailemaan toistemme kunnioittamisessa. Jos vanhempien suhde on umpikieroutunut, kaikki neuvot ovat jokseenkin turhia.
Vanhempien hyvä suhde – lasten koti
THL:n kouluterveyskyselyn 2023 mukaan perusopetuksen 4. ja 5. vuosiluokkien oppilaista 60 % kokee hyväksi keskusteluyhteyden vanhempien kanssa. Nuorista näin kokee vain noin 40 %.
On avainasia, miten isät ja äidit ymmärtävät vanhemmuutensa. Vanhempien auktoriteetti syntyy kodin hallitsemisesta, rajojen asettamisesta ja pitämisestä sekä sosioemotionaalisen kiinteyden ylläpidosta. Kukapa ideoisi vanhempien koululle hyvän valtakunnallisen toimintamallin?
Hyvä aviosuhde tukee kasvattaja-auktoriteettia. Se ravitsee lasten itsetunnon kehitystä. Se antaa tilaa lasten persoonallisten normien kehitykselle.
Lasten maailmaan kannattaa heittäytyä, innostua heidän kanssaan, kuunnella heitä, harrastaa ja olla työtehtävissäkin mukana heidän kanssaan. Usein on kyse vain ajan antamisesta lapsille.
Steinerpedagogiikka korostaa ihmisyyden ymmärtämistä, rakkautta ja tahdon merkitystä. Tekemisen ja olemisen mielekkyys nousee kasvuympäristöjen yllykkeistä.
Jos lasten ja nuorten suhteet vanhempiin ja opettajiin ovat hyvät, se helpottaa kaikkea kasvatus- ja opetustyötä. Lapsiaan rakastavat vanhemmat toimivat harvoin väärin.
Esko Korkeakoski
Kasvatustieteen tohtori ja dosentti
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/