Lukijalta: Kuntaliitos voi tuottaa turhan identiteettikriisin
Mäntyharjun ja Pertunmaan kuntaliitos on tuottanut paljon pohdintaa kotiseutuidentiteetistä ja sen suhteesta kuntalaisuuteen. Varsinkin pertunmaalaiset ymmärrettävästi miettivät, miten tulevaisuudessa kertovat, mistä ovat kotoisin.
Kotikulmien vaikutusta itseen ei välttämättä tule ajatelleeksi, ennen kuin käy tai asuu muualla. Se, mistä olemme lähtöisin, kertoo paljon enemmän kuin vain sen, missä kotitalo sijaitsee tai on joskus sijainnut.
Muutin Mäntyharjulta 16-vuotiaana lukio-opintoihin Savonlinnaan ja sen jälkeen olen asunut, opiskellut ja työskennellyt useissa eri kunnissa ja kaupungeissa. Kun minulta on kysytty, mistä olen kotoisin, olen aina ylpeänä saanut kertoa olevani syntyisin Mäntyharjulta.
Lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat kotiseutuidentiteetin muodostumisen kannalta avainvuosia. Kiinnitymme sinne, missä olemme oppineet jäsentämään maailmaa ja mistä meillä on hyviä muistoja.
Kotiseutu määrittelee ihmisen perusasetukset – millaiseen maisemaan totumme, millaista murretta puhutaan tai millaiset suhteet ympärillä oleviin ihmisiin on. Synnyinseutu voi pysyä osana identiteettiä, vaikka sieltä olisi ollut pois vuosikymmeniä.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista vajaa puolet asuu alueella, jolla on syntynyt. Vankimmin pysytään tietyissä Pohjanmaan rannikkokunnissa, joiden asukkaista yli 60 prosenttia asuu synnyinalueellaan.
Vähiten, noin 20 prosenttia, syntymäalueellaan asuvia oli Lapin maakunnassa sijaitsevalla Pelkosenniemellä.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joni Vainikka on tutkinut muun muassa maantieteeseen liittyviä identiteettikysymyksiä. Vainikan mukaan se, mistä päin Suomea on kotoisin, vaikuttaa myös siihen, kuinka vahvasti synnyinseutu koetaan osaksi omaa identiteettiä.
Lapissa, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa lapsuuden maakunta on isompi osa identiteettiä kuin muualla maassa. Vahvan identiteetin maakuntia ovat vanhat historialliset maakunnat Suomen rajaseuduilla.
Päijät-Hämeessä kasvaneet taas kokivat synnyinalueen merkityksen vähäisimmäksi. Juuri Päijät-Häme on maakunnista kaikista nuorin, minkä lisäksi se sijaitsee idän ja lännen välissä. Siksi omaleimaisuutta ja tärkeyden tunnetta ei ole samalla tavalla syntynyt.
Kuntaliitosten yhteydessä menetetään kunnan nimeen perustuva kotiseutumääre, mutta lakkautetun kunnan asukkaille sen ei tarvitse johtaa identiteettikriisiin. Mäntyharjun ja Pertunmaan hallinnollinen liitos ei estä Pertunmaan alueen asukkaita kutsumasta itseään tulevaisuudessakin pertunmaalaisiksi.
Kielitoimiston suosituksen mukaan liitoksessa kuntastatuksensa menettänyttä aluetta voidaan kutsua entiseksi kunnaksi tai käyttää kylä-, taajama-, alue- tai pitäjätermiä, riippuen asiayhteydestä.
Pitäjä on historiallinen ja perinteinen nimi, jota käytetään viittaamaan vanhaan hallinnolliseen alueeseen. Sillä on kulttuurinen ja paikallisidentiteettiin liittyvä sävy, ja sitä käytetään erityisesti korostamaan alueen omaleimaisuutta ja yhteisöä.
Mielestäni pitäjä on hyvä nimitys Pertunmaalle, sillä Pertunmaa tulee säilyttämään omaleimaisuutensa ja vahvan paikallisyhteisön tekemisen meiningin myös kuntaliitoksen jälkeen.
Uusi yhteinen kuntaidentiteetti voi muodostua vähitellen, jos kuntien ja kylien asukkaat arvostavat toisiaan ja keskinäinen luottamus saadaan syntymään ja säilymään.
Lähes 40 vuoden jälkeen olen muuttanut perheeni kanssa takaisin synnyinkuntaani. Nyt voin taas sanoa, että olen kotoisin Mäntyharjun kunnasta, Karankamäen Kultavolasta.
Loppusijoituskohde tulee kuitenkin sijaitsemaan Mäntyharjun kunnan, Pertunmaan pitäjän, Nipulin kylän Seppälän tilalla.
Piia Uotinen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/