Lukijalta: Kovempia keinoja käyttöön tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi
Tyttöjen sukuelinten silvonta on brutaalia väkivaltaa, jota ei voi millään verukkeella hyväksyä. Silpominen tehdään kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä. Kuusi tyttöä joka minuutti joutuu edelleen tämän julman väkivallan uhriksi.
Suomessa sukuelinten silpominen on rikoslaissa määritelty rangaistavaksi teoksi, suoritetaan se sitten Suomessa tai rajojemme ulkopuolella, kun teko kohdistuu Suomen kansalaiseen tai täällä pysyvästi asuvaan. Oikeudenkäyntejä ei ole asiasta kuitenkaan näkynyt.
Miljoonat naiset ovat joutuneet ja edelleen vaarassa joutua tämän rikoksen uhriksi. Silpomisen kohteeksi voi joutua minkä ikäisenä tahansa alkaen alle vuoden ikäisistä. Pahimmillaan tytöltä poistetaan kaikki ulkoiset sukuelimet ja ulkoiset häpyhuulet ommellaan yhteen.
Tällaisen epäinhimillisen ja sairaalloisen perinteen leviäminen Suomessa on pysäytettävä.
Se, että teko on rikoslaissa määrätty rangaistavaksi teoksi, ei ole muuttanut tilannetta paremmaksi, eli pitäisikö kokeilla kovempia keinoja tyttöjen ja naisten suojelemiseksi?
Olisiko syytä ottaa käyttöön pakolliset vuosittaiset terveystarkastukset niille tyttövauvoille, tytöille ja naisille, jotka tulevat tämän ”kulttuurin” maista, ja jos tarkastuksessa havaitaan, että henkilö on joutunut uhriksi, niin koko perhe palautetaan lähtömaahansa?
Perhe on kuitenkin se taho, joka toimenpiteen järjestää. Tarkastuksen tekijä on tietenkin naispuolinen lääkäri/hoitaja, joka itse ei ole kyseistä ”kulttuuria” tukeva.
Lähettäisikö karkotuspäätös viestin maailmalle, ettei tällaista tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hyväksytä Suomessa eikä meillä tueta taloudellisesti ihmisiä, jotka tätä tekevät? Suomessa suoritetut korjausleikkaukset eivät ole ilmaisia mutta tärkeitä uhreille.
Ihmisiä tulee Suomeen turvapaikanhakijoina, ja samaan aikaan he kuitenkin lähettävät lapsiaan takaisin väkivallan uhreiksi lähtömaihinsa. Tämä rikollisuus on saatava loppumaan, ja jos se ei ole loppunut hyvällä, eli valistuksella ja tiedon jakamisella, niin millä se sitten loppuisi?
6. helmikuuta vietetään YK:n tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista päivää.
Tiina Arlin (kesk.)
Vantaa
lasten ja nuorten kummivaltuutettu
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/