Lukijalta: Kirjanorja ja uusnorja
Lauri Heikkilä jatkoi artikkelisarjaansa Norjasta (Suomenmaa 7.6.). Hän totesi, että Norjassa ovat virallisia kieliä saame ja norja ja että norjan kielestä on olemassa kaksi muotoa, tanskalaisvoittoinen bokmål ja nyrnorsk.
Wikipedian päivityksen mukaan Norjan 431 kunnasta 114:ssä käytetään virallisena kielenä nynorskaa ja kielineutraaleita ovat 157 kuntaa. Näin ollen bokmålia virallisena kielenään käyttäviä kuntia olisi paikallishallinnossa 160.
Norges Handelshöyskolessa 1993 kauppatieteiden norjalaisylioppilaat, opiskelutoverit, Bergenissä kertoivat, että noin 15 prosenttia norjalaisista Länsi-Norjaan sijoittuen puhuvat suunnilleen nyrnorskaa, ja että kieli on koottu paikallisesti.
Toinen asia oli sitten se, että he pitivät norjan kielen yhtenäistäjänä 1960-luvulta televisiota ja yleisesti myös (miesten) asepalvelusta.
Noin kolmessa kuukaudessa Norjaan tulosta alkoi korkeakoulu tarjota norjan kielen kursseja niin Pohjoismaiden neuvoston Nordplus-stipendiaateille kuin Euroopan unionin Erasmus-stipendiaateille, joista osa olisi voinut jäädä opiskelemaan lyhyttä puolentoista vuoden Master of International Business – tutkintoa.
Kolmessa kuukaudessa olisi voinut tulla myös Norjan ”kirjoihin ja kansiin” norjalaisella henkilötunnuksella.
Se, että norjalaiset haluavat, että maassa olevat ulkomaalaiset opettelevat norjan kielen melko pian, johtaa tietenkin siihen, että kun menee kirjakauppaan, niin siellä on myös nyrnorskan sanakirja, jossa sanat poikkeavat jonkin verran bokmålista.
Norjaa kyllä ymmärtää ruotsinkin perusteella jossain määrin arjessa, joten aivan välttämätöntä ei ole ajautua heti englannin kielen käyttöön. Englannin puhujalla ei ole tätä etua.
Norjassa kieli on demokraattinen prosessi. Suomessa suomen kieli ”on sovittu” Helsingissä ja Helsingin yliopistossa. Nykysuomen sanakirjaa haluttiin 1927 lainsäädännön ja hallinnon täsmentämiseksi.
Suomessa ei kuitenkaan kyetä pitämään kieltä yhtenäisenä, jos valtiovarainministeri, pääministeri tai tasavallan presidentti haluaa säilyttää länsimurteensa. Ryti on järviruoko; ryti, rytin, ei Rytin. Orpokin on yleisnimi; orvo, orvon, ei Orpon.
Kielitoimisto pitäisi suojata EMU-leikkauksilta, jotta se kykenisi puolustamaan kirjakieltä parlamentarismilta. Ei vain tuomarin, vaan myös kielituomarin, pitäisi olla erottamaton ja neutraali.
Toinen asia, joka Norjassa tuli esille, oli elintarvikkeiden kalleus. Norjan maanviljelyksellinen pinta-ala on erittäin pieni, joten Norja on Suomea enemmän merten ja transatlanttisuuden varassa.
Norjan puolueettomuus on melko usein Englannin suuntaista merellisyyden vuoksi. Tämän vuoksi Norjan puolueettomuuden uskottavuus manner-Euroopan ja Saksan suuntaan Englannin ja Saksan välisten sotien aikana on ollut kohtalaisen ohut.
Jos lukee norjalaisten fasistien kirjoittamia muistelmakirjoja, he kiistävät olevansa kansallissosialisteja, natseja, ja korostavat olevansa porvareita, fasisteja. Kansallissosialistisen Saksan miehityksen alaisena käytännön politiikan eroja ei ollut helppoa tai mahdollista ylläpitää.
Kuitenkin yleisesikuntamajuri Vidkun Quislingin sanotaan olleen kaikkien aikojen parhain arvosanoin valmistunut norjalainen yleisesikuntaupseeri, tykkimies. Hän oli puolustusministerinä 12. toukokuuta 1931 – 3. maaliskuuta 1933.
Petrogradissa (Pietarissa) hän oli ollut Norjan sotilasasiamiehenä 1918–1919 ja Helsingissä 1919–1921. Venäjän kielen taitoisena hän osallistui myös Venäjän nälänhädän lievittämiseen avustushankkeissa ja tykistöntarkastaja Wilho Petter Nenosen tapaan toi Neuvosto-Venäjältä rouvan.
Norjalaiset ovat melko hyviä kristillisdemokraatteja ja antavat ehkä eniten monista maista kehitysapuun. Jos tulee EU-kysymys, turvaudutaan Senterpartietiin, joka on puolustusvoima länsi-integraation mannermaistamista vastaan.
Norja on luonnostaan transatlanttinen ja jossain määrin Saksa-varovainen, mikä ei ole suomalainen piirre Venäjän naapurina. Pohjois-Atlantin liiton toiminnan yhteensovittaminen henkisellä tasolla Pohjoiselta Jäämereltä Suomen Lappiin vaatii henkistä synkronointia.
Norja ei ole ollut Venäjän vihollinen eikä Saksan liittolainen. Samalla tavalla kuin talvisota on suomalainen trauma, on Saksan miehitys norjalainen.
Ihannepoliittinen arvoyhteisöpolitiikka luo yhteistyön edellytyksiä, mutta joka maan kohdalla saattaisi kannattaa miettiä sitä, miksi se ei ole aikaisemmin onnistunut. Reaalipolitiikka ja kansanvalta käyvät joskus yhdessä vastaan.
Olli-Jukka Paloneva
Pohjoismaiden neuvoston Nordplus-stipendiaatti Norges Handeshöyskolessa Bergenissä Turun kauppakorkeakoulusta syyslukukaudella 1993
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/