Lukijalta: Ihmislähtöisyys hyvinvointipolitiikassa
Suomen Keskusta on sitoutunut edistämään ihmislähtöisyyttä hyvinvointipolitiikassaan. Vaalilupaus, voisi sanoa myös arvolupaus, on annettu julkisesti kaikille kansalaisille riippumatta asuinpaikasta.
Arvolupausta kuvaavissa teeseissä mainitaan muun muassa, että ihmisten tulee saada palveluita läheltä, henkilökuntaa pitää olla riittävästi, omaishoitajia ei näännytetä hoivataakan alle, jatkohoitopaikan tai ympärivuorokautisen hoivan on löydyttävä läheltä omaisia, mielenterveyden ongelmiin on tarjottava apua jo ennakoidusti ja sosiaalipalvelut niitä tarvitseville tukemaan itsenäistä pärjäämistä.
Keskiössä on siis ihminen eli kansalainen, asiakas, potilas, läheinen ja ammattilainen, sekä hänen
hyvinvointinsa.
Ihmislähtöisyys tarkoittaa sitä, että ensinnäkin on tiedossa, mitä ihminen tarvitsee tasapainoisen, turvallisen ja inhimillisen elämän turvaamiseksi.
Siihen katsotaan kuuluvan fyysinen elinympäristö, käsittäen asumisen ja sen lähiympäristön turvallisuus ja puhtaus, sekä henkinen elinympäristö, sisältäen sivistyksen, sosiaaliset suhteet ja vastuullisen toiminnan sekä kokemuksen arvokkuudesta, osallisuudesta ja tulevaisuuden toivosta.
Toiseksi sillä tarkoitetaan tahtoa toimia yhteisesti sovittujen hyvän elämän perusasioiden mukaisesti.
Jokainen voi lähtökohtaisesti edistää päivittäin ihmislähtöisyyttä ympärillään, mutta se on haluttu ottaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen keskeiseksi työtä ohjaavaksi eettiseksi periaatteeksi.
Palvelujen ja hoidon tarjoajille ihmislähtöisyys on sitä, että asiakasta/potilasta kuullaan ja päätöksiä tehdään yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, ja sitä, että ammattilaiset kykenevät toisia arvostavaan yhteistyöhön.
Ihmislähtöisyys siirtyy ideatasolta konkreettisiin tekoihin: ystävälliseen kohteluun, ammattimaiseen
tekemiseen ja asiakkaan tai potilaan ongelman ratkaisemiseen. Kaiken kaikkiaan toiminnassa edistetään potilaiden, asiakkaiden ja kollegoiden hyvää sekä vältetään vahingon tuottamista.
Hyvinvointialueiden virkavastuulliselle johdolle sekä luottamuspäättäjille ihmislähtöisyys ilmenee siinä, että tieto ohjaa päätöksentekoa ja toimeenpanoa.
Taloudellinen ajattelu ei ole ainoa hyve, vaan sitäkin ohjaa ihmislähtöisyys. Päätöksentekijöillä on kykyä arvioida päätöksien vaikutuksia monilta kantilta.
Esimerkiksi tietty taloudellinen panostus ennaltaehkäisevään palveluun voi tuoda säästöjä raskaiden hoitojen aiheuttamilta kustannuksilta, puhumattakaan inhimillisiltä kärsimyksiltä. Talouden päätöksenteossa ratkaisuja tehdään pitkäjänteisesti ja alueen asukkaiden erityistarpeet huomioiden.
Hyvinvointipolitiikka ei lepää pelkästään hyvinvointialueiden harteilla. Siihen osallistuvat myös valtio, kunnat, järjestöt, säätiöt, liitot, yhdistykset ja yritykset, mutta erityisesti jokainen suomalainen. Tekemillään valinnoillaan kansalainen voi edistää omaa ja ympärillään olevien ihmisten hyvinvointia.
Asettamalla oman hyvinvoinnin rinnalle myös toisen etu ja hyvä varmistetaan ihmislähtöisyyden jatkuminen, yli sukupolvien.
Politiikan linjauksien tulee yhtä lailla tukea kestävästi hyvinvointia ja inhimillisyyttä, ei vain vaalikausi kerrallaan vaan tulevaisuustietoisesti tulevienkin sukupolvien hyvinvointi huomioon ottaen.
Ihmislähtöisyyden nostaminen keskustan linjauksen kärkeen on tärkeä ja kestävä. Se ohjaa kaikkia
osallistumaan keskusteluun siitä, mitä se kullekin arkipäivässä tarkoittaa, miten sitä voi edistää, miten se näkyy konkreettisissa päätöksissä ja toimeenpanemisessa.
Annu Haho
terveystieteiden tohtori, etiikan tutkija ja opettaja
aluevaaliehdokas
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/